Tänään aattelin tehdä tällasen kirjotuksen, missä kerron
asioita mun luonteesta, peloista, erikoisista osaamisista ja kokemuksista – eli
millanen oon ja miksi! :) Osa näistä asioista on sellasia, että niistä ei tiedä
edes kovin moni mun läheinenkään. Osa on hauskoja, mutta löytyy sieltä muutama
vähän ei-niin-hauskakin.
Luonne
Hiljainen hissukka?
Yleensä oon rauhallinen ja myötätuntonen ihminen. Jotkut saattaa pitää ujona,
mikä johtuu siitä, etten turhaan paljoa puhu. Puhun sillon kun mulla on asiaa
:D Tosin tää asia kääntyy päälaelleen läheisten seurassa. Se, mitä läheisempi
ihminen, sitä enemmän pälpätän. Läheisten seurassa tykkään myös höpötellä ja
hassutella (esim. miehen kanssa leikitään joskus piilosta, ja välillä kun
puhuminen on tylsää, kommunikoidaan änisemällä siansaksaa). Olen siis ihan
hymyileväinen ja nauravainen ihminen, kun minuun tutustuu kunnolla.
Tulinen riitelijä
Mulla on yleensä pitkä pinna, paitsi teknologian kanssa. Hermot menee helposti
jos esim. älyluurin netti on hidas tai se ei toimi. Ihmisten kanssa taas pinna
kestää pidempään, mutta suuttuessa ei kannata olla lähellä. Oon niinku joku
latino, kun huudan ja raivoon :D Mutta vaikka suutunkin tulisesti, en ole
pitkävihainen. Tahdon sopia asiat heti, ettei ne jää kaivertamaan. En saa unta,
jos asioita ei selvitetä.
Itsekriittisyys
En yleensä arvostele muita ulkonäön tai minkään muunkaan sellasen perusteella,
mutta itseäni senkin edestä. Voisi sanoa, että olen itseni pahin vihollinen.
Joskus vihasin itseäni niin paljon, että vahingoitin itseäni. Enää en sitä tee!
Oma peilikuva saattaa väliajoin aina näyttäytyä itselleni rumana ja läskinä ja
minä milloinkin ja saatan sen takia heittää itkupotkuraivarit välillä. Yritän
tulla paremmin toimeen itseni kanssa ja hyväksyä, ettei kukaan oo täydellinen,
eikä minunkaan tartte olla.
Inspiraatiot
Oon tällanen taiteilijasielu, ja saan välillä isoja inspiksiä. Välillä inspis
saattaa tulla keskellä yötä, kun saatan keksiä jonkun runonpätkän ja se on
pakko kirjoittaa heti ylös ettei se unohdu. Joskus tulee inspis neuloo, ommella
tai piirtää jotain hienoo. Joskus tekee vaan mieli napata kamera mukaan ja
lähtee kuvaamaan luontoon. Oon myös väsänny joskus muutaman laulun.
Äidintyttö
Oon aina ollu ja tuun aina olemaan äidintyttö <3 Äidin kanssa voin jakaa
aina kaikki ilot ja surut. Äiti tuntee mut läpikotaisin – onhan se kasvattanu
mut. Vaikka oonkin muuttanu kauemmas kotipaikkakunnalta, pidetään yhteyttä
jatkuvasti. Jos menee hetki, ettei olla pidetty yhteyttä, jompikumpi aina
soittaa kysyäkseen, että mitä kuuluu ja miks ei oo kuulunu mitään :D Soitellaan
toisillemme, vaikkei ois aina mitään asiaakaan. Ollaan tosiystäviä :)
Fobiat
Ötökät ja hämppikset
Pelkään ihan kaikkia ötököitä, myös niitä leppäkerttuja ja perhosia. Eniten
kuitenkin hämähäkkejä. Oon lukenu et hämähäkkipelko, eli araknofobia, ois
mahdollisesti periytyvää. Meidän perheessä muita hämähäkkikammosia mun lisäks
on ainakin mun havaintojen perusteella iskä ja sisko. Yhden hämähäkin nähtyäni
mulle jää vähäks aikaa vainoharhanen olo, vaikka se hämis ois jo tapettu tai
viety pihalle. Mun täytyy puistella hiukset ja vaatteet ja vähän hyppiä, ettei
varmasti oo missään toista hämppistä :D Koiran hankkimisen jälkeen oon alkanu
pelkäämään myös vainoharhasesti punkkeja, joita sen pikku karvaturrin turkissa
on joskus kulkeutunu sisälle. Ihanaa kun talvella ei oo ötököitä!
Pimeänpelko
Tästä ei tunnu pääsevän täysin eroon, vaikka kuinka vanhaks kasvaisin. Tää
mielletään usein lasten peloks, mutta voi ilmetä aikuisillakin, joilla on
traumoja tai jotka näkee paljo painajaisia. Pimeänpelko on toiselta nimeltään
akluofobia. Sen takia oon iltaisin hirmu säikky. Jos oon yksin pimeessä tai
hämärässä, niin vilkuilen jatkuvasti taakseni. Silmämeikkejä pestessä silmät on
pakko saada äkkiä auki. Pimeessä pelottavinta on varmaan just se, ettei näe.
Mitä jos siellä pimeessä vaanii joku vaara? Koira on auttanu mua tämän pelon
kanssa huimasti. Sen kanssa ei pelota niin paljoa käydä pimeellä ulkonakaan.
Sen kanssa kun touhuaa ja juttelee koko ajan niin huomio pysyy muissa asioissa
ja unohtaa pelätä :)
Muuta
Kaksikätisyys
Kuten tiedät, ihminen on normaalisti joko oikea- tai vasenkätinen. Itse
alunperin kasvoin oikeakätiseksi, mutta eräässä vaiheessa jouduin opettelemaan
vasenkätiseksi. Oikean käteni joku jänne nimittäin rasittuu/tulehtuu niin
helposti, että minulla on ollut yhtenään käsi lastoitettuna. Sille on annettu
joskus mm. ultraäänihoitoja, jotta oireilut helpottaisivat.
Osaan tosiaan kirjoittaa molemmilla käsillä. Vasemman käden käsiala on jopa
siistimpää kuin oikean, mutta se kirjottaa hitaammin ja vaatii hetken totuttelua,
jos en ole sitä pitkään aikaan käyttänyt. Vasen on myös vahvempi
puristusvoimaltaan terveemmän jänteen johdosta. Oikealla saa tehtyä pienempää
piiperrystä tarkemmin ja nopeammin.
Molemmilla käsillä on omat tehtävänsä arjessa, jotka määräytyy niiden
vahvuuksien mukaan. Oikea harjaa hampaat, vasen hiukset. Vasen laittaa
kasvoille kosteusvoiteen, oikea silmänympärysvoiteen. Oikea tekee tarkkuutta
vaativat jutut, vasen taas vahvuutta (esim. purkkien ja pullojen aukaisua)
vaativat asiat.
Blondi?
Mulla oli ihan pienenä vitivalkoset hiukset. Sit ne tummentu iän myötä
pikkuhiljaa. Sit aloin värjäämään niitä. Luulen et se on periytyny isältä, ku
silläki oli pienenä ollu ihan vaaleet ja iän myötä ne tummentu. Nyt sil on ihan
pikimustat hiukset ja kertaakaan se ei oo niitä värjänny.
Meil ei oo skanneria nii piti kameralla ottaa kuvat kuvista :D Mut tosiaan, minä oon noissa pienenä. Ekassa kuvassa oon ehkä jotain neljä vuotta. Toisesta kuvasta en tiedä, mut kolmannessa oon ekalla luokalla. Näistä kuvista näkee hyvin, että ekassa kuvassa on paljo vaaleemmat hiukset ku vaikka tossa viimesessä. Niin ja huomaa IHQ Pokemon-paita ja Furby! x)
Normaalipainoiseksi
Olin ala-asteiästä melkein lukioon asti tooosi alipainoinen.
Kouluterveydenhoitajat ja äitikin oli ihan ihmeissään minun kanssa kun en syöny
tarpeeks. Johtui varmaan siitä, kun kerhoikäisenä ja ensimmäisinä kouluvuosina
mut pakotettiin syömään ruokia, jotka ei maistunu. Pöydästä ei saanu lähtee,
koska ruokalautanen ei ollu tyhjä. Kotona äiti ei onneks tehny niin, mutta
siitä huolimatta mulle jäi koko syömisestä sellaset ällötykset, ettei se ruoka
maistunu kunnolla pitkiin aikoihin. Sit löysin vahingossa sellaset kaks ihanaa
asiaa kuin rullaluistelu ja uinti = liikkuminen! Kun harrastin liikuntaa, ruoka
alkoi maistumaan paremmin. Kun söin ja liikuin terveellisesti, tuli lihasmassaa
ja paino lähti nousuun. Rullaluistelusta kehitty varsinkin mun jalkojen
lihakset, ja äiti joskus heitti vitsillä että ”sullehan on tullu ihan
muskelijalat!”. Jaksaa naurattaa vieläkin tuo :D Enkä muuten vieläkään syö
maksalaatikkoo tai verilettuja!
Seuraavaks aattelin tehä postauksen, jossa esittelen
tämänhetkistä tyyliäni, eli vaate-, meikki- ja hiustyylistäni kertoilen ja
laitan muutaman kuvan. Tää oli enemmänki katsaus mun sisimpään niin seuraavaks
tarkastellaan sitä ulkomuotoo! :)