Kevätfiiliksiä

Mistä tietää, että on kevät? No siitä kun pitkän sisätiloissa treenatun talven jälkeen Eiju uskaltaa lähtee ulos lenkkeilemään! Yleensä liikun suosiolla talvisin sisällä. Poljen crosstrainerilla, käyn kuntosalilla, jumppaan, joogaan jne. Hiihtäminen ja pakkasessa lenkkeily aiheuttaa mulle vaan astmakohtauksia ja astman pahenemisvaiheita, niin oon oppinu jättämään ne välistä. Nyt on ollu niin aurinkoisia päiviä ja mittari on ollu sen verran plussan puolella jo monena päivänä niin oon uskaltautunu lenkille jo kolmena päivänä peräkkäin. Se on niin ihana tunne pitkästä aikaa päästä juoksemaan niin nopeeta kun jaloista lähtee. Lenkkeily virkistää myös mieltä kivasti! :)

Ajoin tänään pitkästä aikaa autolla. Viime kerrastahan ei ollukkaa kun jotain vuosi, niin vähän kyllä pelotti tuo moottoritielle liittyminen, mutta hengissä selvisin ja nyt on ihan voittajafiilis! Ja näin jälkeenpäin mietin, että mitä ihmettä minä siinä jännitin :D Mies ajaa yleensä aina autoa, niin mun ei oo tarvinnu koulusta valmistumisen jälkeen paljon ajella. Nyt pitää muistaa ajella vähän useemmin, niin ei tarvii jännätä jos joku kerta mun on "pakko" ajaa yksin jonnekkin.

Jotain viikko sitten sattui pieni haaveri, kun Fifi-kissa raapas Mindi-koiraa silmästä. (Se hitsin hömelö kun ei oo vieläkään oppinu, että kissoilla on terävät kynnet ja näin ollen niitä ei kannattais härkkiä.) Mulle tuli heti paniikki kun näin, että sieltä tulee VERTA ja en voinu muuta kun panikoida ja yrittää rauhotella koiraa. Onneks tuo rauhallisempi osapuoli sitten soitti eläinlääkärille, ja saatiin tohtorille aika heti vartin päähän. Luojan kiitos, ei ollu silmä puhki, vaan sarveiskalvossa oli haava ja alaluomessa oli sisäpuolella repeymä, mistä se pieni määrä verta olikin tullu. Lääkäri käski puhdistaa sitä ja laittaa siihen silmätippoja ja tulehduskipulääkkeetkin tuli mukaan. Mindille piti laittaa myös kauluri, ettei se pystyis raapimaan tai hankaamaan sitä silmäänsä ja se sais parantua rauhassa. Nythän tuo näyttää niinku se ois aikalailla jo parantunu, eli säikähdyksellä selvittiin. HUH! Aluks Mindi ei oikein käsittäny tuota kauluria ja se törmäili joka paikkaan sen kanssa ja yritti repiä sitä irti. Ulkona se laahas tuota tötteröö maata vasten ja keräs sen sisälle lunta. Onneks sitä ei tarvinnu pitää kun jotain 4-5 päivää. Mut nyt se sai ainakin vähän esimakua tuosta kaulurinkäytöstä, kun jos me joskus tulevaisuudessa joudutaan tekemään sille sterilisaatio niin se joutuu sit käyttämään sitä paljon kauemmin.

tötteröpää

Tulihan tuota haettua kouluunkin. Aattelin, että kun mulla on näitä karvaturreja ja niiden hoitaminen 24/7 on niin mukavaa (ainakin suurimmilta osin), niin miksipä en hankkis siitä itelleni ammattia. Ois tosi kiva olla töissä jossain eläinkaupassa, tai missä vaan, mikä liittyy pieneläinten hoitamiseen. Olihan tuo eläintenhoitaja ammatina ollu haave jo pienestä asti, niin nyt päätin sitten viimeinkin sellaiseksi kouluttautua. Ja minä haen sinne kouluun niin kauan kunnes sinne pääsen! Mua niin jänskättää. Vastaisivatpa pian sieltä! :D

Söpö-kissa :) Vaikka se näyttääki noin myrtsiltä, niin tuo on sen nautintoilme :D Rapsutan sitä tuossa leuan alta.

Niin ja YLLÄRII: mä värjäilin taas hiuksia x)) Mulla oli tossa välissä vaaleenpinkit, mutta kuten aina ennenkin, sain tälläkin kertaa todeta, että mulle sopii paremmin tummemmat hiukset. Värjäsin tuon pidemmän osion hiuksista punaruskeeks ja tänään aattelin jatkaa ja värjätä tuon sivusiilin/undercutin tummanruskeeks. Eli vähän on vielä keskeneräinen, mut laitan sit myöhemmin valmiista päästä vähän parempilaatusia kuvia.

Tuossa yläpuolella siis näkyy millaset ne oli aiemmin. Ja tällä hetkellä ne näyttää tältä: