Lempinimet: Mindi Minttu Möttönen (kaikki peräkkäin tai yksittäin), Mindy, Slurppa-Slörppänä
Mindi on meidän perheen vauva. <3 Se on vasta vähän yli vuoden ikäinen, mutta se on kasvanut siinä vuodessa Fifi-kissan kokoisesta rääpäleestä kaikista karvalapsista isoimmaksi. Täytyy sanoa, että vaikka mun lapsuudenkodissani olikin mun aikaan kaksi koiraa, on tää ollu mulle ihan uus ja erilainen kokemus kasvattaa ja kouluttaa ihan oma koiranpentu. Meidän koirat oli silloin vieläpä ulkokoiria, joten mulle oli ihan uus juttu opetella opettamaan koira sisäsiistiksi. Mindin oppimisinnokkuus on ollu tosi hyvä juttu. Tuntuu et sille on tosi helppo opettaa temppu kuin temppu!
(Psst! Netistä
saa muuten tosi hyviä vinkkejä pennun kasvatukseen jo ihan ensimmäisestä päivästä
asti, kun pentu tulee taloon. Suosittelen, että opiskelee siitä ihan hyvissä
ajoin, jos on koiraa hankkimassa! :) )
Mindissä on sekä saksanpaimenkoiraa, että collieta. Sen isä on pitkäkarvainen saksanpaimenkoira ja emo on saksanpaimenkoiran ja collien sekoitus. Ulkomuodoltaan Mindi mun mielestä näyttää enemmän emoltaan. Tykkään, miten kivasti siinä on menny nuo kaksi rotua sekaisin. Sen pää muistuttaa enemmän collieta puolilerppuine korvineen ja turkin väritys on jotain niin nättiä. Häntä sillä on ihan oma ainutlaatuinen karvapehkonsa, joka heiluu aina vimmatusti puolelta toiselle. <3
 |
| Vitsi mikä peto! <3 :D |
Mindiltä löytyy myös luonnetta kahden paimenkoiran edestä. Se nimittäin tykkää paimentaa kissoja. :D Se seuraa ja vahtii, mitä kissat tekee ja välillä meinaa komentaakin niitä. Joskus tuosta paimentamisesta on jopa hyötyä. Se nimittäin komentaa niitä varsinkin sillon, jos ne tekee jotain kiellettyä, kuten raapivat väärää paikkaa, kiipeilevät pöydillä tai tiputtelevat tavaroita. Joskus kuitenkin pitää Mindiäkin vähän komentaa, että kissat saisivat olla edes hetken rauhassa ja temmeltää välillä keskenään ilman häiriötä.
Mindi on oppinut tosi ihmisläheiseksi, ja se oleskelee aina meidän lähellä. Jos katsotaan olohuoneessa telkkaria, Mindi on joko sohvapöydän tai sohvan alla tai meidän vieressä sohvalla. Kun ollaan keittiössä, se oleilee mieluusti ruokapöydän alla tai keittiön oviaukolla. Meidän nukkuessa Mindi yleensä kömpii sängyn alle nukkumaan. Joskus iltaisin se menee sinne nukkumaan jopa ennen meitä, ja kun itse menen istumaan sängynreunalle, helmalakanan alta ilmestyy kuono toivottamaan hyvät yöt. <3 Jossain vaiheessa yötä se sitten menee sohvalle pehmeämmälle nukkumaan. Sänkyyn se ei saa tulla ihan vain ja ainoastaan siksi, ettei se mahdu. :D
Aktiivisuutta tästä neidistä ei puutu. Mindi tykkää touhuta koko ajan jotakin. Se tuputtaa lelujaan syliin ja jalkoihin jatkuvasti. Niitä pitäisi olla heittämässä ja vetämässä sen kanssa koko ajan. Lenkkeilystä Mindi tykkää myös, ja joskus innostutaan käymään pidemmilläkin lenkeillä. Hallittua juoksemista ollaan myös harjoiteltu lenkeillä viime aikoina, ja se onkin osoittaunu tosi mukavaks, kun molemmat saa siinä kivasti liikuntaa. Kuulostaa ehkä hassulta, että pitää harjoitella juoksemista, mutta Mindillä on voimaa jo sen verran, että se vetää helposti nurin. Se pitää opettaa siihen, ettei tehdä yhtäkkisiä pysähdyksiä tai spurtteja. Vapaana juostessa tai leikkiessä se saa sitten temmeltää miten ikinä haluaa. :D Mindi saakin välillä sellaisia ihmeellisiä juoksuhepuleita, kun se on ilonen. Se saattaa napata maasta suuhunsa jonkun risun tai kävyn, heitellä sitä ilmaan ja juosta sen kanssa rallia nurmikolla. :D
On ihanaa, kun joku sua kaivannut tulee niin iloisena häntä heiluen ovelle vastaan, kun tulet töistä kotiin. Mikään ei piristä päivää niin kuin se "wuff"-ääni, minkä Mindi päästää aina, kun näkee mut. <3 Joskus pitkän työpäivän jälkeen se sekoaa ihan täysin mut nähdessään ja tuntuu et se yrittää tyyliin syödä mut onnesta. Ihan niinku se ois ollu muka jonkun ikuisuuden yksin kotona. :D
Osaa meidänkin koira silloin tällöin hajottaa tavaroita.
Yleensä se tekee sitä silloin, kun se on yksin kotona tai kun ollaan
nukkumassa. Pentuna se oli tylsyyksissään kerran repiny meidän sohvatyynyt ja
levittäny niiden sisälmykset ympäri olkkaria ja eteistä meidän käydessä
kaupungilla. Yhtenä yönä se pikku tuholainen oli pureskellu miehen silmälasit ja kännykän
laturin, mikä oli kyllä osittain oma vika, kun ne oli unohtunu lattialle. Yhtenä
päivänä, kun mies oli tullu töistä kotiin, Bluray-soittimen luukku oli aukeillu
itsestään ja menny kiinni jatkuvasti. Mindi oli pureskellu sen kaukosäädintä ja
Open-nappula oli jääny pohjaan. :DD Tuo sohvapöytä on sille niinku joku
tarjotin, mistä se varmasti käy nappaamassa kaiken pikkuroinan, mitä siihen
sattuu unohtamaan. Nyt ollaan opittu, ettei siihen pidä jättää mitään. :D
Lelunsa se osaa hajottaa myös tosi nopeesti, jos ne ei oo tarpeeks kestävästä
materiaalista valmistettuja.
Ääntä tästä sessestä löytyy välillä liiaksikin. Se on
sellanen vahtikoira. Kukaan ei varmasti pääse sisälle huomaamatta. Jos joku
vieras tulee kylään, sille pitää haukkua ensin. Sitten Mindi käy haistamassa
sitä ja hiljenee. Muille koirillekin se haukkuu, mutta se on yleensä sellaista
tahdon-tuon-luokse-haukkumista. Lapsille Mindi saattaa myös joskus haukahtaa,
koska se ei oo niitä niin tottunu näkemään. Onhan ne nyt pelottavia ja
ihmeellisiä sellaset minikokoiset ihmiset! Ollaan mietitty, että toi
haukkuminen saattaa johtua myös hormooneista, kun ei se pienempänä
haukkunu niin paljoo. Mindillä on yhdet juoksutkin jo ollu. Saattaa olla, että se rauhottuu vähän, jos sterilisoidaan
se tässä piakkoin.
Monia on huvittanu Mindin tapa kellahtaa lattialle selälleen makaamaan. Meillä tämä on tuttu näky. Se kerjää sillä maharapsutuksia. Mindillä on muutamia muitakin huvittavia asentoja ja eleitä, millä se kerjää huomiota tai ilmaisee luottamustaan:
Rakastan tätä neitiä ihan hurjan paljon! <3 Vaikka välillä onkin ollu rankkaa tuo koiranomistajaksi oppiminen niin on se kyllä todellakin sen arvoista ja joka päivä sekä koira että sen omistaja oppii jotain uutta. :)
