Kävin eilen rullaluistelemassa pitkästä aikaa kunnolla. Ajoin autolla vanhempieni kotipihaan, ja siitä sitten lähdin luistelemaan. Vähänkö mua jännitti, että osaanko minä enää luistellakkaan, kun viimeksi taisin käydä luistelemassa viime kesänä tasan kaks kertaa, mutta hengissä selvisin taas! En oo ikinä kaatunu, enkä kaatunu vieläkään (toivottavasti en nyt koputa puuta). :D Eniten mua ehkä pelotti erään jyrkän mäen päältä alas laskeutuminen. En osaa enkä uskalla kovin hyvin jarrutella rulliksilla, niin tuli aikamoinen adrenaliiniryöppy, kun viiletin sen mäen alas. Mäen alapäässä naureskelin, että eihän se edes ollut niin paha ja mietin, että turhaan minä niin kauheesti sitä jännitin. Muut alamäet ei tuntunu sit niin pahalta enää sen jälkeen. :) Ei kestänyt kuin jotain 50 minuuttia, kun olin jo tien päässä. Aika meni ihan hirmu nopeeta. Hörppäsin vettä, käännyin ympäri, ja lähdin rullailemaan takaisin samaa reittiä, tien toisella puolella. Takaisin tullessa olikin sitten vastatuuli ja ne alamäet oli ylläripylläri nyt ylämäkiä. :D Yllättävän hyvin jaksoin, mutta takaisin matka kesti vähän kauemmin, 60 minuuttia. Saattoi tuo pidempi aika johtua siitäkin, kun pysähdyin välissä pitämään vähän pidemmän juomatauon. Loppumatkasta olin ihan poikki ja olin tosi onnellinen, kun kotipiha ilmestyi viimein näkökenttään. Oon kyl tosi ylpee itestäni, että jaksoin noinkin hyvin tän kesän ekaks luistelukerraks!
Olin jotenkin tosi onnellinen, kun pääsin pitkästä aikaa luistelemaan. Aivot tyhjeni siinä ihan totaalisesti, eikä tarvinnu miettiä yhtään mitään muuta kuin itse suorittamista. Oli myös tosi kiva päästä kaupungin hälinästä ja ihmispaljoudesta sinne korven keskelle hiljaisuuteen. Mulla oli selkärepussa mukana mp3-soitin, mutta enhän mä edes käyttänyt sitä, kun nautin vaan siitä ihanasta hiljaisuudesta ja lintujen laulusta. :) Koko matkan aikana näin ehkä kolme autoo, yhen moottoripyörän ja vastaan tuli tasan yks polkupyöräilijä! :D Vaikka onkin nyt paikat kipeenä, niin mielelläni lähtisin mahdollisimman pian tekemään saman reissun uudestaan. Kyllä toi rullaluistelu vaan pysyy aina mun suosikkilajina, ei siitä mihinkään pääse. <3

Niin ja pitääpäs tässä nyt vähän päivittää tätä tilannetta. Oon tosiaan käyny nyt suht säännöllisesti nostamassa punttia salilla, niin onhan sitä lihasmassaakin vähän alkanut jo tulemaan. Selkään ja käsiin on ilmestyny ainakin jotain ja olkapäät on pyöristyny vähäsen. Oon pitäny tuota mun yläselkää aina jotenkin niin epänaisellisen leveenä ja rumana, mut nyt kun siihen on tullut tuota lihasta niin se alkaa näyttää jo vähän siedettävämmältä, ja alan pikkuhiljaa hyväksyä sen paremmin omaan kehooni kuuluvaksi. :) Yritin saada jotain kuvaa tästä muuttuneesta ulkomuodosta, mutta en oikein osaa vielä jännittää kaikkia lihaksia yhtäaikaa tuosta noin vaan. Ne jännittyy helpommin nähtäväksi sillon kun niillä tekee oikeesti jotain. En tiiä oliks tää kovin selkeästi artikuloitu, mut toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitin! :D Pitää joku kerta ottaa kuvia vaikka itse kuntosalilla, niin saa musseleita paremmin esille esim. ylätaljan avulla.
Mulla on nyt tavotteena ollu vaan nostella pikkuhiljaa painavampaa ja painavampaa. Haastaa itseeni ja yllättyä, kuinka voimakas mun oma keho voikaan olla. Viime kerrallakohan se oli, kun tein kyykkyjä painonnostotangon kanssa, jossa oli painoa yhteensä oman painoni verran, eli 55 kg. Niin ja siitäkin voisin vielä mainita, että tosiaan mun paino on noussu parin-muutaman kilon lihasmassan tulon myötä. Ainakin toivon kovasti, että se on lihas, mikä sitä on nostanu! Silloin aikaisemmin painoin jotain 52 kg.
 |
Tässä kuvassa en jännittäny mitään lihaksia, vaan seisoin vain suht ryhdikkäästi. |
 |
Tässä näkyy vähän sitä olkapään muotoo. Ja selässä ehkä jotain. |
 |
Tän otin yks päivä työpaikan pukkarissa työpäivän jälkeen. :D Ei kannata välittää mun iltapömppiksestä mahassa, mut käsivarsista ja reisistä ehkä löytyy jotain lihasta muistuttavaa. |