Faktoja minusta

Tänään aattelin tehdä tällasen kirjotuksen, missä kerron asioita mun luonteesta, peloista, erikoisista osaamisista ja kokemuksista – eli millanen oon ja miksi! :) Osa näistä asioista on sellasia, että niistä ei tiedä edes kovin moni mun läheinenkään. Osa on hauskoja, mutta löytyy sieltä muutama vähän ei-niin-hauskakin.

Luonne

Hiljainen hissukka?
Yleensä oon rauhallinen ja myötätuntonen ihminen. Jotkut saattaa pitää ujona, mikä johtuu siitä, etten turhaan paljoa puhu. Puhun sillon kun mulla on asiaa :D Tosin tää asia kääntyy päälaelleen läheisten seurassa. Se, mitä läheisempi ihminen, sitä enemmän pälpätän. Läheisten seurassa tykkään myös höpötellä ja hassutella (esim. miehen kanssa leikitään joskus piilosta, ja välillä kun puhuminen on tylsää, kommunikoidaan änisemällä siansaksaa). Olen siis ihan hymyileväinen ja nauravainen ihminen, kun minuun tutustuu kunnolla.

Tulinen riitelijä
Mulla on yleensä pitkä pinna, paitsi teknologian kanssa. Hermot menee helposti jos esim. älyluurin netti on hidas tai se ei toimi. Ihmisten kanssa taas pinna kestää pidempään, mutta suuttuessa ei kannata olla lähellä. Oon niinku joku latino, kun huudan ja raivoon :D Mutta vaikka suutunkin tulisesti, en ole pitkävihainen. Tahdon sopia asiat heti, ettei ne jää kaivertamaan. En saa unta, jos asioita ei selvitetä.

Itsekriittisyys
En yleensä arvostele muita ulkonäön tai minkään muunkaan sellasen perusteella, mutta itseäni senkin edestä. Voisi sanoa, että olen itseni pahin vihollinen. Joskus vihasin itseäni niin paljon, että vahingoitin itseäni. Enää en sitä tee! Oma peilikuva saattaa väliajoin aina näyttäytyä itselleni rumana ja läskinä ja minä milloinkin ja saatan sen takia heittää itkupotkuraivarit välillä. Yritän tulla paremmin toimeen itseni kanssa ja hyväksyä, ettei kukaan oo täydellinen, eikä minunkaan tartte olla.

Inspiraatiot
Oon tällanen taiteilijasielu, ja saan välillä isoja inspiksiä. Välillä inspis saattaa tulla keskellä yötä, kun saatan keksiä jonkun runonpätkän ja se on pakko kirjoittaa heti ylös ettei se unohdu. Joskus tulee inspis neuloo, ommella tai piirtää jotain hienoo. Joskus tekee vaan mieli napata kamera mukaan ja lähtee kuvaamaan luontoon. Oon myös väsänny joskus muutaman laulun.

Äidintyttö
Oon aina ollu ja tuun aina olemaan äidintyttö <3 Äidin kanssa voin jakaa aina kaikki ilot ja surut. Äiti tuntee mut läpikotaisin – onhan se kasvattanu mut. Vaikka oonkin muuttanu kauemmas kotipaikkakunnalta, pidetään yhteyttä jatkuvasti. Jos menee hetki, ettei olla pidetty yhteyttä, jompikumpi aina soittaa kysyäkseen, että mitä kuuluu ja miks ei oo kuulunu mitään :D Soitellaan toisillemme, vaikkei ois aina mitään asiaakaan. Ollaan tosiystäviä :)

Fobiat

Ötökät ja hämppikset
Pelkään ihan kaikkia ötököitä, myös niitä leppäkerttuja ja perhosia. Eniten kuitenkin hämähäkkejä. Oon lukenu et hämähäkkipelko, eli araknofobia, ois mahdollisesti periytyvää. Meidän perheessä muita hämähäkkikammosia mun lisäks on ainakin mun havaintojen perusteella iskä ja sisko. Yhden hämähäkin nähtyäni mulle jää vähäks aikaa vainoharhanen olo, vaikka se hämis ois jo tapettu tai viety pihalle. Mun täytyy puistella hiukset ja vaatteet ja vähän hyppiä, ettei varmasti oo missään toista hämppistä :D Koiran hankkimisen jälkeen oon alkanu pelkäämään myös vainoharhasesti punkkeja, joita sen pikku karvaturrin turkissa on joskus kulkeutunu sisälle. Ihanaa kun talvella ei oo ötököitä!

Pimeänpelko
Tästä ei tunnu pääsevän täysin eroon, vaikka kuinka vanhaks kasvaisin. Tää mielletään usein lasten peloks, mutta voi ilmetä aikuisillakin, joilla on traumoja tai jotka näkee paljo painajaisia. Pimeänpelko on toiselta nimeltään akluofobia. Sen takia oon iltaisin hirmu säikky. Jos oon yksin pimeessä tai hämärässä, niin vilkuilen jatkuvasti taakseni. Silmämeikkejä pestessä silmät on pakko saada äkkiä auki. Pimeessä pelottavinta on varmaan just se, ettei näe. Mitä jos siellä pimeessä vaanii joku vaara? Koira on auttanu mua tämän pelon kanssa huimasti. Sen kanssa ei pelota niin paljoa käydä pimeellä ulkonakaan. Sen kanssa kun touhuaa ja juttelee koko ajan niin huomio pysyy muissa asioissa ja unohtaa pelätä :)

Muuta

Kaksikätisyys
Kuten tiedät, ihminen on normaalisti joko oikea- tai vasenkätinen. Itse alunperin kasvoin oikeakätiseksi, mutta eräässä vaiheessa jouduin opettelemaan vasenkätiseksi. Oikean käteni joku jänne nimittäin rasittuu/tulehtuu niin helposti, että minulla on ollut yhtenään käsi lastoitettuna. Sille on annettu joskus mm. ultraäänihoitoja, jotta oireilut helpottaisivat.
Osaan tosiaan kirjoittaa molemmilla käsillä. Vasemman käden käsiala on jopa siistimpää kuin oikean, mutta se kirjottaa hitaammin ja vaatii hetken totuttelua, jos en ole sitä pitkään aikaan käyttänyt. Vasen on myös vahvempi puristusvoimaltaan terveemmän jänteen johdosta. Oikealla saa tehtyä pienempää piiperrystä tarkemmin ja nopeammin.
Molemmilla käsillä on omat tehtävänsä arjessa, jotka määräytyy niiden vahvuuksien mukaan. Oikea harjaa hampaat, vasen hiukset. Vasen laittaa kasvoille kosteusvoiteen, oikea silmänympärysvoiteen. Oikea tekee tarkkuutta vaativat jutut, vasen taas vahvuutta (esim. purkkien ja pullojen aukaisua) vaativat asiat.

Blondi?
Mulla oli ihan pienenä vitivalkoset hiukset. Sit ne tummentu iän myötä pikkuhiljaa. Sit aloin värjäämään niitä. Luulen et se on periytyny isältä, ku silläki oli pienenä ollu ihan vaaleet ja iän myötä ne tummentu. Nyt sil on ihan pikimustat hiukset ja kertaakaan se ei oo niitä värjänny.

Meil ei oo skanneria nii piti kameralla ottaa kuvat kuvista :D Mut tosiaan, minä oon noissa pienenä. Ekassa kuvassa oon ehkä jotain neljä vuotta. Toisesta kuvasta en tiedä, mut kolmannessa oon ekalla luokalla. Näistä kuvista näkee hyvin, että ekassa kuvassa on paljo vaaleemmat hiukset ku vaikka tossa viimesessä. Niin ja huomaa IHQ Pokemon-paita ja Furby! x)

Normaalipainoiseksi
Olin ala-asteiästä melkein lukioon asti tooosi alipainoinen. Kouluterveydenhoitajat ja äitikin oli ihan ihmeissään minun kanssa kun en syöny tarpeeks. Johtui varmaan siitä, kun kerhoikäisenä ja ensimmäisinä kouluvuosina mut pakotettiin syömään ruokia, jotka ei maistunu. Pöydästä ei saanu lähtee, koska ruokalautanen ei ollu tyhjä. Kotona äiti ei onneks tehny niin, mutta siitä huolimatta mulle jäi koko syömisestä sellaset ällötykset, ettei se ruoka maistunu kunnolla pitkiin aikoihin. Sit löysin vahingossa sellaset kaks ihanaa asiaa kuin rullaluistelu ja uinti = liikkuminen! Kun harrastin liikuntaa, ruoka alkoi maistumaan paremmin. Kun söin ja liikuin terveellisesti, tuli lihasmassaa ja paino lähti nousuun. Rullaluistelusta kehitty varsinkin mun jalkojen lihakset, ja äiti joskus heitti vitsillä että ”sullehan on tullu ihan muskelijalat!”. Jaksaa naurattaa vieläkin tuo :D Enkä muuten vieläkään syö maksalaatikkoo tai verilettuja!

Seuraavaks aattelin tehä postauksen, jossa esittelen tämänhetkistä tyyliäni, eli vaate-, meikki- ja hiustyylistäni kertoilen ja laitan muutaman kuvan. Tää oli enemmänki katsaus mun sisimpään niin seuraavaks tarkastellaan sitä ulkomuotoo! :)