Lävistykset

Rakastan lävistyksiä! <3 Ne on mulle niin kuin mun vauvoja: niiden tekeminen sattuu, alussa niiden hygieniasta täytyy pitää erityisen hyvää huolta kun niitä pitää putsailla monta kertaa päivässä, mutta kaikki se kipu ja vaivannäkö on sen arvoista. Hyvin parantunut lävistys, joka sopii ihmisen piirteisiin, on mielestäni upea ja koristeellinen. Lävistyksillä voi hyvin korostaa omaa persoonallisuuttaan.

Mulla on paljon läväreitä. Olen siis hyvinkin tietoinen asiasta. :D Niitä on ollu teini-iästä asti, niitä on nytkin suunnilleen yhtä paljon ja en oo varmaan piiiitkään aikaan vielä kyllästymässä niihin. Kaikki ihmiset ei ymmärrä lävistysten päälle, ja kuten varmaan kaikki muutkin lävistyksiä omistavat ihmiset, olen minäkin saanut kuulla niistä yhtä sun toista kommenttia:

"Voi tyttö kun oot tuommosia naamaas pistäny.. Eikö nuista jää arpia?!"
"Ota nuo naulat pois naamasta!"
"Eikö nuiden kanssa oo vaikee olla?"
"Eikö tuommoset satu hirveesti?"
..jne..

Yleensä ne on just niitä vanhempia ihmisiä, jotka niitä ihmettelee ja kauhistelee. Ihmisten reaktiot osaa olla välillä todella huvittavankin huolestuneita. Ja ymmärränhän minä, kun eihän niiden nuoruusaikaan oo tuommosia nauloja pidetty naamassa. :D Tottakai ne kiinnostaa ja mielellänihän minä niistä kerron, jos joku sattuu mielenkiinnosta kysymään, millainen koru esimerkiksi tuo minun microdermaalini on. :)

Silloin, kun olin pieni, mun vanhemmat oli lävistyksiä vastaan. Ne ei aluks tykänny, kun halusin ottaa niitä. Odotin, että olin tarpeeksi vanha, ja aloin ottamaan niitä vasta sitten, koska kunnioitin vanhempieni mielipidettä ja ymmärsin, että ihmiset katsoisivat kieroon, jos todella nuorella lapsella olisi paljon nauloja naamassa. Vielä teini-ikäisenäkin, vaikka olisin saanut ottaa liikkeessä lävistyksen ilman vanhempien lupaa, kysyin äidiltäni hyväksynnän. Niin vältyttiin turhilta riidoilta ja mielipahalta. :) Mun äiti hyväksyi lopulta mun lävistykset ja sanoi jopa joskus että jokainen saa tehdä omalla kehollaan mitä haluaa ja koristaa sen miten haluaa. Joskus ruokapöydässä eräs meidän sukulainen kysyi isältäni, että mitä mieltä se on mun lävistyksistä ja mun isä vastas hymy huulilla, että näytän kovikselta niiden kanssa. Ilmeisesti sekin oli hyväksyny ne. Heh. :D

Jos ootte aikomassa ottaa lävistystä, niin yks tosi tärkee vinkki: ota se lävistäjällä! :D Varsinkin, jos on ottamassa sitä johonkin, missä sen reiän on tärkeetä olla suorassa tai jos se on tulossa sellaiseen kohtaan, että sattuu ja pirusti. Jos ihan välttämättä haluaa säästää pienen pennosen, niin antakaa edes jonkun osaavan ja kokeneen tehdä se. Osaamattomana tehdessä on paljon asioita, mitkä voi mennä pieleen. Ikävä kyllä kokemusta on näistäkin asioista. Olen tehnyt itse itselleni monia lävistyksiä, kuten side labretin pari kertaa, useamman kerran kulmalävistyksen, korvakoruja olen tuikkinut itselleni lisää ja kaikista tyhmin (mutta onneksi onnistunut) omatekemä oli napalävistys. Kyllähän niitä oppi tekemään, kun harjoitteli - joskin kaiken oppi kantapään kautta. Kun osasin varmasti tehdä niitä itselleni, tein niitä joskus joillekin kavereillekin. Tein vain sellaisia lävistyksiä muille, mistä minulla oli omakohtaista kokemusta ja osaamista ja tein ne netistä ostetuilla oikeanlaisilla ja hygieenisillä välineillä. Tein niitä vain läheisille ystävilleni, jotka pyysivät ja olisivat luultavasti tehneet lävistyksen muutoin itse. Enää en varmaan pystyisi tekemään niitä toisille, enkä edes itselleni. Oikealla lävistäjällä käyminen on niin paljon helpompaa, eikä se nykyään ole enää edes niin kallista, kuin ennen. Viimeisimmän lävistyksenikin sain ihka oikealla lävistäjällä vain 15 eurolla.

Mitä lävistyksiä mulla on nyt:

Nostril eli nenälävistys on mun ensimmäinen kasvojen alueella sijaitseva lävistys - ns. esikoiseni. <3 Se on hengannu mun mukana yläasteen kahdeksannelta luokalta asti, eli jotain kahdeksan (?) vuotta jo. Siitä on jo niin kauan, että silloin muinoin se ammuttiin paikalleen korvakorupyssyllä liikkeessä. Nykyäänhän lävistäjät tekee nenälävärin neulalla. Tuon laittaminen pyssyllä oli tosi nopeesti ohi, mutta koska nenä on niin herkkä, niin mulla valahti samanpuoleisesta silmästä pari kyyneltä. Sen paranemisessa kesti jonkin aikaa ja se olisi ehkä parantunut nopeammin, jos se olisi tehty neulalla, mutta pääasia, että se oli ja on yhä siinä! :D Oon pitäny siinä monenlaisia koruja, mutta pieni rengas on siinä ollu mun mielestä kaikista kivoin ja sopivin.

Labret, joka sijaitsee alahuulessa keskellä, oli mun seuraava naaman koristaja. Näin pentuna telkkarissa jollain rokkarilla renkaan samassa kohdassa, ja olin siitä asti haaveillut siitä (eli hirmu kauan). En muista olinko yläaste- vai lukioikäinen sen ottaessani. Joka tapauksessa, otin sen Jyväskylässä lävistysliikkeessä. Lävistäjä oli tosi pätevä, ja tämäkin oli hetkessä ohi. Kipu oli hieman erilaista, sellaista repivää, mutta se sattui vain hetken. Tämä lävistys parani mielestäni tosi hyvin ja nopeasti.

Philtrum alias Medusa (ylähuulessa keskellä) on uusin tulokas. Se on ollu siinä vasta viime viikon perjantaista lähtien. Idea tähän tuli, kun vitsillä kokeilin kynsikoristetimanttia naamaani tuohon kohtaan. Se näytti niin kivalta, että pienen harkinnan jälkeen otin siihen lävistyksen. :D En ollu aikasemmin hirveesti edes välittänyt kyseisestä lävistyksestä, vaikkakin mielestäni se joillakin ihmisillä näytti tosi kivalta. En aikasemmin edes ajatellu, että se ois passannu mulle, mutta kyllähän tuo näyttää passaavan! :) Itse asiassa nyt kun se on siinä niin oon aivan rakastunu siihen. Tuo kohta kasvoissa on muuten tositosi herkkä. Lävistäminen kävi kipeetä ja kyyneleet tirahti tämänkin kohdalla ihan molemmista silmistä. :D

Yhdessä muuten nuo Labret + Medusa = Cyber Bites

Microdermal Teardrop on tuo timantti, joka sijaitsee mun oikeen (kuvasta kts. vasemman) silmän alapuolella. Se on oikeastaaan toinen ottamani microdermaali. Microdermaali ei varsinaisesti ole lävistys, vaan puoli-implantaatti. Lävistysvaiheessa ihon alle tehdään pyöreällä neulalla ns. tasku, jonne työnnetään microdermaalin ankkuri. Ankkurista lähtee tappi, joka tulee ihosta ulos, ja johon tulee pallo (minulla tuo timantti). Paranemisvaiheessa on tärkeää pitää ainakin öisin dermaalin päällä vanulappua tai -tyynyä teipattuna, jotta koru "juurtuu" kunnolla ihon alle. Dermaalin ottaminen kannattaa harkita tarkkaan, koska jos sen tahtoo joku päivä ottaa pois, se täytyy luultavasti leikata pois kirurgisesti. Minun ensimmäinen dermaalini lähti tosin pois itsestään, mutta siitä myöhemmin lisää. Ottaessani teardropin kävin lävistäjällä, jonka todella tiesin osaavaksi. Microdermaalin laittaminen kestää jonkin aikaa, koska siinä on niin monta eri vaihetta. Tämän dermaalin laittaminen kuitenkin kesti huomattavasti vähemmän aikaa kun ensimmäiseni ja oli myös huomattavasti vähemmän tuskainen kokemus. Tässä juuri korostuu se, kuinka tärkeää on käydä asiansa osaavalla ammattilävistäjällä! :)

Napalävistyksen tein teininä ITSE, TYLSÄLLÄ NEULALLA, OSAAMATTOMANA. Hyi, nyt puistattaa! Kaikkee sitä on pitänytkin kokeilla. Se sattui ja pirusti, ja olisi ihan aikuisten oikeesti ollu niin paljon järkevämpää ja vähemmän kivuliaampaa ottaa se oikealla lävistäjällä. Tehty, mikä tehty. Olen niin paha masokisti, että silti tuon tekeminen ja saaminen tuotti mielihyvää. Ja siinähän se vielä pitkän ajan jälkeenkin vaan on. Sen täydellisessä paranemisessa kesti kauan - varmaan ainakin vuoden päivät. Vaikka tuo kokemuksena oli niin kivulias, niin onhan tuo tosi kivan näköinen. Siihen on kiva varsinkin kesällä vaihdella erilaisia koruja. Ne korut on niin nättejä ja oon vuosien varrella hamstrannu niitä melkoisen kokoelman. :)

Venytykset lähti venymään mulla ihan tavallisista korvarei'istä. Venyttelin niitä vähän kerrallaan ja nyt ne on ollu pidemmän aikaa 8 millimetriä halkaisijaltaan ja siihen ne mun puolesta saa jäädäkin. Ne on just sopivat tuollaisena ja mulla on niin kivoja 8 mm:n kokoisia koruja niihin. Nuo punaiset ruusut on tosi kauniit ja nuo puiset spiraalit tuntuu kivoilta korvissa. Puu on materiaalina sellanen, että se antaa korvan hengittää, eikä palelluta korvaa kovallakaan pakkasella, niinkuin joku metallikoru saattais tehdä. Tällä hetkellä mulla on tuosta kuvasta katsottuna oikeassa reunassa olevat luusta tehdyt valkoiset plugit. Halusin kokeilla luuta materiaalina, mutta minusta tuo tuntuu korvassa ihan samalta kuin muovikorut. Aionkin varmaan jonkin ajan päästä vaihtaa puiset takaisin, jos joskus vielä saan nuo plugit irti. Jos joskus mietitte, että ostaisko plugit vai tunnelit venytyksiin, niin vinkkinä voin sanoa, että plugien laittaminen sattuu, koska ne on muodoltaan koverat ja reunoilta paksummat. Tunneleita taas voi vaihtaa helposti ja kivuttomasti, koska ne on tasapaksuja putkiloita.

Korvareikiä, siis niitä ihan tavallisia, mulla on nykyisin enää neljä, eli kaksi kummassakin korvassa. Yksi pari lähti jokunen vuosi sitten pois mukavuussyistä. Ne oli niin inhottavasta kohdasta läpi, että hankasivat koko ajan ruston reunaa, niin otin ne pois hankaamasta. R.i.p. ja ei tuu ikävä. :D

Rustolävistyksiä mulla on vasemmassa korvassa kaks vierekkäin ja oikeassa on yksi yksinäinen. Niidenkin ottamisesta on jo niin kauan aikaa, että ne on ammuttu. Nykyään nämäkin tehdään neulalla. Eipä tuo minua haitannut, vaikka pyssyllä pasauttivat nuo. Ois ne varmaan kans parantunu nopeammin neulalla tehtynä, en tiedä. Oli neulalla tehty tai ei, silti täydelliseen paranemiseen menee näissäkin keskimäärin noin vuosi.

Mitä lävistyksiä oli joskus:

Side Labret alahuulen sivussa oli mulla parikin kertaa samassa kohdassa. Molemmilla kerroilla kuitenkin totesin, että se on liian hankala pidettävä. Rengas oli siinä varsin kivan näköinen, mutta sitä ei voinut huulilävistyksessä pitää jatkuvasti. Jostain syystä tuo lävistys ärsyyntyi vähän väliä. Oli jotenkin niin hankaavassa paikassa. Sitten mulle lopulta riitti ja se sai luvan lähtee pysyvästi.

Kulmalävistys oli myös monen monta kertaa. Ainakin kolmesti. En ole varma, kun en ole itsekkään enää pysynyt kärryillä. :D Se on ollu molemmilla puolilla vuorollaan, toisella puolella parikin kertaa - ja aina se pirulainen on vaan kasvanu ulos. Se oli hurjan kivan näköinen, mutta minkäs teet, kun se ei tahtonu pysyä.

Microdermal Nape oli mulla niskassa. Tää oli ylivertaisesti kivuliain lävistys ikinä. Tämän tekijä ei ollut yhtä kokenut lävistäjä, kuin myöhemmin ottamani teardropin laittaja. Lävistysvaiheessa tuli ongelmia, kun lävistäjä ei meinannut saada ankkuria millään työnnettyä ihon alle. Monen voimakkaan yrityskerran jälkeen ankkuri lopulta upposi minun kiroilujen saattelemana ja tästä tuskaisesta operaatiosta sain otsaani penkinpainaumamustelmat. Tämä microdermaali oli kivan näköinen sen aikaa, kun se siinä pysyi, mutta uloshan se tuli. En tiedä, oliko se niin huonosti upotettu, ettei se siksi pysynyt, vai oliko se vaan niin hankaavassa ja kaikkeen tarttuvassa paikassa. Se työntyi ensin sivuttain osittain ulos ja lopulta putosi ankkureineen itsestään. R.I.P. ikävä on :( Mutta en oo kyllä ottamassa niskaan uutta dermaalia, oli se sen verran epämiellyttävä ja kivulias kokemus. :D

Oli mulla toinenkin napalävistys joskus. Se oli navan alapuolella. Jostain syystä en löytänyt siitä kuvia, mutta eipä se niin ihmeellinen ollutkaan. Se yritti kasvaa niin ahkerasti ja nopeasti ulos, niin otin sen pois, ettei se olisi vahingossa revennyt. Nyt siitä on jäljellä vain pienenpienet arvet.

Mitä mieltä ootte lävistyksistä? Entä tuosta mun uudesta medusasta? Itse olen ihan lovena siihen ja haluaisin nopeesti päästä jo tilaamaan ja kokeilemaan siihen uusia koruja! :3