perhosia vatsassa

Moimoimoii! On muute "pikkasen" parempi fiilis kun viime kerralla tänne kirjoittaessa oli! :D Kun huomasin, että ulkona liikkumisesta tuli niin hyvä olo, niin lisäsin sitten ulkotreenien määrää ihan kunnolla. Sain mun ikivanhan ruostepaskapolkupyöränkin takaisin, kun siihen vaihdettiin uusi rengas vääntyneen tilalle. Kyllähän tuo vieläkin tuntuu olevan jotenkin vääntynyt, kun ihmeellisesti venkuttaa ajaessa puolelta toiselle, mutta jospa sillä vielä ajelis siihen asti, kunnes on rahaa ostaa parempi ja ihan uus pyörä! :D

Kouluasuntolalla oon käyny pari kertaa rullaluistelemassa koulupäivien jälkeen. Rullaluistelu on kyllä aina yhtä ihanaa, mitä nyt joka vuoden ensimmäisillä luistelukerroilla aina saakin pelätä henkensä edestä, ennenku siihen luisteluun taas tottuu. Ehkä ne rullistelulenkit onkin just siks niin kivoja, kun ne on aina niin jännittäviä...? ;)

Hankin mun iPhoneen tollasen SportsTracker-ohjelman. Kun pitää kännykkää mukana lenkeillä ja pistää tuon päälle. niin se mittaa matkan, ajan, vauhdin, ylämäet ja alamäet - siis ihan kaiken. Se on aika koukuttavaa, kun voi sitten tarkkailla niitä jälkikäteen ja yrittää parantaa tulosta seuraavalla kerralla. Tuo kaksituntinen kävelylenkki on tehty koiran kanssa, ja sen aikana käytiin koirapuistossa, jonka jälkeen tehtiin juoksu-/kävelylenkki metsässä. Koirapuistossa saattoi vierähtää tovi; siksi kesti niin kauan. Pysähdeltiin myös useasti juoksupyrähdysten välillä, kun minä halusin kuvailla maisemia. :) Tässä niitä kuvia siltä reissulta:

Ketunleipiä :)

Siellä ui sorsa. Siks Mindi on tollee kyyryssä. :D

Siis oikeesti, kenelleppä ei tulis parempi fiilis, kun liikkuu tollaisissa maisemissa! Tosta luontopolusta on tullu mun paras fiiliksenparantaja ja stressinpoistaja. :)

Mitäs mulle muuten kuuluu? Noh, kai mä tässä vaiheessa jo voin sen paljastaa, on se jo tässä vaiheessa niin varmaa. Meen nimittäin kolmen viikon päästä naimisiin! :) Kyllä vaan, mulla vaihtuu sukunimi ja tästä neidistä tulee pian rouva elikkäs vaimoihminen. :D Täytyy myöntää, että vaikka yritän aina olla stressaamatta asioista, niin kyllähän näin iso asia on jo jännittänyt - sillee hyvällä tavalla, niinku ois perhosia vatsassa. Valmisteluihin on uponnu ihan tarpeeks rahaa (onneks ois tarkotuksena juhlia häitä vaan kerran tässä elämässä), ja aikakin on hurahtanut äkkiä. Tuntuu, että vasta niitä oltiin suunnittelemassa ja nyt tässä on enää muutama hassu viikko aikaa h-hetkeen. Ukko on parhaillaan omissa polttareissaan - mulla ne on vielä edessä. Saas nähdä, mitä jännää tytöt mulle keksii. ;)

Mutta nyt tämä neiti lähtee nauttimaan iltateetä linnoittuen viltin alle sohvalle. Moido! ;)