Mulla on kaikki hyvin. Kai. Ainakin päällisin puolin mun elämässä on kaikki paremminki ku hyvin. Heräsin vaan viime yönä taas painajaisiin. Nään niitä aina ajoittain semmosissa ryppäissä, joiden aikaan mieli on vähän maassa. Saattaa tulla pitkiäkin aikoja, jolloin en nää niitä ollenkaan ja tällöin fiiliskin pysyy hyvänä. Nyt taas vaan tuli tämmönen paskafiiliskausi, joka luultavasti johtuu stressistä tai väsymyksestä tai sekä että. Näiden painajaisten sisällöstä tai syistä en ala sen kummemmin avautumaan - vanhoilla traumoilla ja kaikilla ikävillä asioilla on vain tapana kaivautua tuolta mielen syövereistä stressiaikoina vaivaamaan alitajuntaa ja unia.
Nuo kaikki vanhat traumat ja ihan kaikki aikaisemmin kokemani asiat ovat aiheuttaneet minulle sen, että luottamukseni ja uskoni ihmisiin on horjunut useaan otteeseen, milloin mistäkin. Tämä taas aiheuttaa usein sen, että kun mieli on maassa ja kaipaisin eniten tukea, sulkeudun. En tahdo vaivata muita omalla pahalla olollani, enkä toisaalta usein uskallakkaan avautua mieltäni vaivaavista asioista. Kun taas sulkeudun, ylläripylläri: tunnen itseni yksinäiseksi. Kun tunnen itseni yksinäiseksi, ei se ainakaan helpota masentavaa oloa. Se on kuin oravanpyörä. Tällaisina aikoina tunnen itseni jotenkin rikkinäiseksi. Kuin olisin epäkunnossa, kun en edes kykene olemaan tarpeeksi sosiaalinen tai kykeneväinen luottamaan ihmisiin senkään vertaa, että voisin kertoa muille, mikä minulla on. Onneksi en kuitenkaan ole yksin. Olen todella onnellinen varsinkin siitä, että on olemassa oma rakas, joka tuntee mut läpikotaisin ja jolle tiedän uskaltavani avautua ja tiedän sen tukevan ja ainakin haluavan piristää mua. (Kiitos, kulta <3) Se auttaa jo pitkälti.
Mutta vaikka niitä välittäviä ihmisiä olisikin ympärillä ja painii omien demoniensa kanssa, ei niistä pääse lopulta eroon muutoin kuin omin avuin. Voihan niistä puhua - se helpottaa - mutta jotta voi oikeasti piristyä, täytyy sen lähteä omasta itsestä. Ei saa jäädä rypemään pahaan oloon. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, täytyy päättää omassa mielessään, että "Nyt mä piristyn!" Täytyy asennoitua uudestaan, tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Liikkuminen on yksi tosi hyvä keino piristää itseään. Itsekin kävin eilen rullaluistelemassa ja tuli siitä ainakin loppuillaksi parempi olo. Ja tässä olen taas tekemässä lähtöä kuntosallle, niin saan tästäkin päivästä endorfiinit jylläämään ja parantamaan oloa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Huomenna pääsen lähtemään taas takaisin kotiinkin rakkaan ja lemmikkieni luo. Kyllä tämä taas tästä hyväksi muuttuu! :) Kiitos, jos olit tarpeeksi kiinnostunut lukemaan tämän loppuun asti <3 Ootte kaikki tosi tärkeitä mulle, ihanaa että ootte ihmiset olemassa!
P.s. Mulle tuli nyt jo parempi olo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti