Äidinvaisto?

Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen tai kohtaloon tai mihinkään sellaiseen, mutta äidinvaistoon uskon ja luotan.

Jostain tutkimuksesta kuulin, että äitien aivoista oli löydetty heidän lastensa soluja. Nuo lapsen solut ilmeisesti ilmestyvät äidin aivoihin raskausaikana ja pysyvät siellä koko äidin loppuelämän ajan. Mysteeriksi oli jäänyt, mikä niiden tehtävä siellä oikein on. Ehkä ne pitävät huolen, että lapsi pysyy äidin ajatuksissa? Entä jos niiden tehtävänä on huolehtia, että äidit huolehtivat lapsistaan?🤷‍♀️ Monet äidit ovat kertoneet, että raskaaksi tullessaan heillä on ollut sellainen selittämätön tunne, että tietää olevansa raskaana ennen kuin on edes raskaustestiä tehnyt. Ehkä ne solut antaa äidille jotain informaatiota lapsesta? Ehkä ne solut siellä aivoissa viestittää jotain "äidinvaistoa", jotta äidit tajuaisivat kantavansa lasta ja osaisivat ottaa vähän varovaisemmin?🤔

Mulla on ollu molemmilla kerroilla "se tunne" kun raskauduin, että nyt jos teen testin niin se on varmasti positiivinen. Ja niin oli. Samaan kategoriaan lasken myös kun:

-Ekassa raskaudessa oli vahva tunne siitä, että odotan tyttöä. Rakenneultrassa sitten saatiin tietää, että tyttöhän sieltä oli tulossa ja olin ihan että WAU! 😯

-Ensimmäinen synnytys käynnistyi spontaanisti. Ennen synnytyksen käynnistymistä minulla oli koko päivän sellainen olo, että "kohta muuten tapahtuu jotain suurta". En silloin tiennyt vielä mitä suurta, mutta se tuntui samalta kuin se tunne, kun olin tiennyt olevani raskaana.

-Toisessa raskaudessa oli erilainen olo ja tunne, että odotan poikaa. Ennen ekaan ultraan lähtöä istuin meikkipöytäni ääressä meikkaamassa makuuhuoneessa ja jostain selittämättömästä syystä mielessäni kävi ajatus, että mahtuisikohan meidän makuuhuoneeseen kaksi pinnasänkyä. Ultrassa selvisi, että odotan kaksosia. Myöhemmässä ultrassa minulle kerrottiin, että poikia ovat molemmat. Niin että mitä?!😱

Ehkä äidinvaisto onkin jotain biologista ja fyysistä informaatiota äitien aivoissa, raskauden sisäänrakentamaa? Siksi se on niin vahva tunne. Se voi myös selittää, miksi myös keskenmeno/raskaudenkeskeytys on äideille niin kova paikka - vauva on äidille todellinen jo raskausaikana. Siksi lapsen menetys on varmaan kauheinta, mitä voi tapahtua. Olen lukenut, että monet äidit miettivät pitkään vielä menetettyä lastaan, minkä ikäinen hän olisi nyt ja miltä hän nyt näyttäisi, jos eläisi. Omalta kohdaltani voin kertoa, etten ole koskaan pelännyt MITÄÄN niin paljon kuin vauvateholle joutuessamme pelkäsin lapseni puolesta.💔 Onneksi nyt on kaikki hyvin!

Äidinrakkaus on jotain niin aitoa ja epäitsekkäintä rakkautta mitä olen ikinä kokenut.❤️

Mitä mieltä sä olet? Onko muita, jotka on kokenu vastaavia tuntemuksia? 😊