Introverttinä ekstroverttien ympäröimässä maailmassa

Luin joskus jollain nettisivustolla jonkun artikkelin, jossa kerrottiin sellaisista persoonallisuuden piirteistä, kuin ekstrovertismi ja introvertismi. Saattoi siitä olla joskus lukiota käydessänikin puhetta psykologian tunneilla. Joka tapauksessa, nämä kaksi erilaista persoonallisuuden muotoa ja ääripäätä on psykoterapeutti Carl Jungin luomia käsitteitä. Ne kuvaavat ihmisen sisäänpäin- ja/ tai ulospäinsuuntautuneisuutta, eli ne kertovat mm. erilaisista sosiaalisista piirteistä eri ihmisillä.

Ekstrovertti on ihminen, joka saa energiaa ollessaan muiden ihmisten seurassa. Hän nauttii keskustelusta yms. kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa. Ekstrovertit voivat olla hyvinkin spontaaneja persoonallisuudeltaan, ja yleensä hyvin puheliaita. Ominaista ekstroverteille on, että he puhuvat, ja ajattelevat vasta sitten. Ekstrovertti ei osaa olla yksin, vaan voi ahdistua yksinolosta ja hakeutuukin mieluummin mahdollisimman paljon muiden ihmisten seuraan. Ekstroverteillä on usein ulospäinsuuntautuneisuutensa ansiosta laaja ystäväpiiri, eli paljon kavereita. Nyky-yhteiskunnassa, meidän kulttuurissamme varsinkin, ekstrovertismi mielletään yhdeksi ihannepiirteistä ihmisessä.

Jos kuvitellaan, että yleinen jaksaminen olisi akku, introvertillä taas jatkuva muiden ihmisten seurassa oleminen ym. sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaisi akkua. Ladatakseen akkujaan, introvertti hakeutuu omaan rauhaansa, pois muiden ihmisten hälinästä. Introvertin päänsisäinen maailma on laaja, eli hän miettii paljon. Hän miettii puhumisensakin tarkkaan, eikä välttämättä puhu lainkaan, ellei hänellä ole mitään tärkeää asiaa sanottavana. Introvertti siis yleensä puhuu vain silloin, kun hänellä on oikeasti jotain sanottavaa. Introvertit väärinymmärretään usein epäsosiaalisiksi, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Introvertillä on usein muutamia, läheisempiä ystäviä, joiden kanssa hän nauttii syvällisistä ja pitkistä keskustelutuokioista silloin tällöin.

Riippuu tilanteesta, kuinka nopeasti tämä kuviteltu introvertin ”akku” tyhjenee. Oleskeleminen suurissa tapahtumissa, joissa on paljon ihmisiä ja melua, voi kuluttaa introverttiä selvästi nopeammin, kuin esimerkiksi pienemmän tai hiljaisemman ihmisryhmän keskuudessa oleminen.

Kaikki ihmiset eivät ole välttämättä täysin kumpaankaan ääripäähän kuuluvia. On yleistä, että ihminen voi olla jotain ekstrovertin ja introvertin väliltä. Itse olen tunnistanut itseni kuitenkin enemmän, ellen lähes täysin, introvertiksi. Minulle tämän persoonallisuudenmuotoni löytäminen oli suorastaan helpottava löytö. Jee, en oo outo! Introversio selittää hyvin paljon, miksi olen tällainen ja miksi käyttäydyn itselleni ominaisesti.

Viime aikoina varsinkin olen huomannut, että kiireisessä arjessa ja osan viikosta kouluasuntolassa asuessani kaipaan yksinoloa. Sitä, kun saa olla kotona ja tehdä jotain luovaa tai yksinkertaista yksin omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Introvertit tosiaan ovat yleensä luovia ihmisiä, jotka tykkäävät ilmaista ajatuksiaan ja sisäistä maailmaansa mm. taiteellisin keinoin. Itselläni tällaisia ilmaisun muotoja on esim tämä blogi, piirtäminen ja valokuvaus.

Tykkään uppoutua usein myös lukemaan, pelaamaan tai kuuntelemaan musiikkia useiksi tunneiksi ja sulkea ulkoisen, ympäröivän maailman mielestäni. En edes pysty keskittymään, kuin syvästi yhteen asiaan kerrallaan. Miehenikin on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että minulle on melkeimpä turha yrittää keskustella, kun olen keskittynyt tekemään jotain. Saatan sanoa välissä ”Mitä, en kuullut? (eli en kuunnellut)”. Samalla jatkan tekemisiäni, enkä kuule sitä vielä välttämättä toisella tai kolmannellakaan kerralla, ennenkuin lopetan tekemiseni hetkeksi. Introvertin keskittymiselle on siis ominaista eräänlainen flow-tila, jossa on syvästi keskittynyt ja tehokas. Jos keskittyneen introvertin keskeyttää, on hänen vaikeampaa päästä takaisin sisälle omiin puuhiinsa. Jatkuva keskeyttäminen on näin ollen haitallista ja saattaa jopa ärsyttää introverttiä.

Introverttinä keskittymiseni on parhaimmillaan yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Jos koulutehtäviä pitää tehdä luokkahuoneessa, jossa muut keskustelee keskenään, on minun mahdotonta yrittää keskittyä. Huomasin saman myös ollessani aikaisemmin puhelinmyyjänä. Kun ympärilläni muut työntekijät puhuivat omia puheluitaan, oli minun hyvin vaikeaa keskittyä omiini.

Itsenäinen tekeminen on minulle introverttinä suorastaan nautinnollista. En myöskään kyllästy helposti ja jaksan tehdä vaikka kuinka yksitoikkoista hommaa kerrasta toiseen ja vaikka kuinka pitkään! Tästä on hyötyä mm. liikkumisessa ja muutenkin kuntoilussa. Kuntosalilla jaksan tehdä kyllästymättä sarjani loppuun ja crosstrainerilla jaksan polkea kerrasta toiseen yksitoikkoisesti ja tasaisesti pitkiäkin matkoja. Samoin esim. rullaluistelu. Musiikkia kuunnellessanikin minulle on harvinaista ”kuluttaa kappaleet loppuun”, koska en kyllästy niihin niin helposti.

Introvertismin ikävä puoli on se, että koska minut ymmärretään usein väärin ujoksi ja huonon itseluottamuksen omaavaksi, esimerkiksi narsistiset ihmiset luulevat minun olevan helppo uhri. Onnekseni olen kuitenkin oppinut tähän mennessä jo puolustautumaan narsistisilta hyökkäyksiltä suhteellisen hyvin. Narsisteille tuleekin usein jopa yllätyksenä, kun osaankin puolustaa itseäni. Ei siinä, etteikö narsistien letkautukset tuntuisi aina yhtä pahalta kenestä tahansa. Introversion ansiosta minulle onkin kehittynyt sellainen ”narsistitutka”, että osaan tunnistaa helposti ajoissa tällaiset ihmiset ja rauhaa rakastavana ihmisenä pyrin välttämään epämiellyttäviä psyykkisiä konflikteja viimeiseen asti. (Paras keino tähän on välttää kyseisiä ihmisiä! :D)

Ei ole täyttä varmuutta, kuinka suuri osa ihmisistä on ekstroverttejä tai introverttejä. Luultavasti suurempi osa on ekstroverttejä. Koska ekstroverteille ihmisille on luontaista tuoda itseään paljon esille, introvertit ihmiset usein hukkuvat ekstroverttien valtamereen. Introverttien on myös vaikeampi löytää kaltaisiaan ihmisiä, ja tuntevat joskus itsensä yksinäiseksi ja jopa oudon erilaisiksi ekstroverttien keskuudessa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että ekstrovertit puhuvat asioista, jotka mieleen juolahtaa, kun taas introvertit tykkäävät syvällisempien ja tunnepuolisten asioiden pohdiskelusta. Introverteille tällaiset syvälliset keskuteluhetket silloin tällöin voivat olla jopa voimaannuttavia.

En ole täysin varma, onko tämä introvertismille ominaista, mutta muita itseäni voimaannuttavia asioita ovat myös luonto ja eläimet. Hassua, että kun ihmisten kanssa introverttinä akkuni kuluvat, eläinten kanssa seurustelu on minusta suurimmilta osin vain voimaannuttavaa. Kuinka hienoa onkaan tehdä tuttavuutta lemmikkien ja eläinten kanssa ja voittaa niiden luottamus. Rauhaa rakastavana ihmisenä rakastan myös liikkua luonnossa. Osaan myös arvostaa eläimiä tasavertaisina elävinä olentoina, enkä kirjaimellisesti pystyisi satuttamaan kärpästäkään. Koulun navetallakaan en ole pystynyt edes pistämään kipu-/antibioottipiikkiä lehmälle, puhumattakaan korvamerkin laitosta. 

Omille lemmikeillekin matolääkkeen pakkosyöttäminen on minulle ihan tarpeeksi kauheaa, mutta tietenkin välttämätön toimenpide. Yleensäkin minulla on hyvin vahva omatunto, joka kyllä kolkuttaa helposti, mikäli havaitsen jotain väärää tai jos itse olen tehnyt mielestäni jotain väärin.

Koska introvertit rakastavat itsenäistä ajattelua, eivät he yleensä seuraa ”trendejä”, vaan tykkäävät olla persoonallisia ja itsenäisiä individualisteja. Itsekin kaupassa shoppaillessani esim vaatteita en ajattele, että ”Tää vaate on trendikäs, koska tää on merkkivaate, jota muutkin käyttää. Ostampa tämän.” vaan ”Ompas nätti. Sopiikohan tää mun tyyliin/mulle..” ja harkitsen välillä vähän liiankin tarkkaan, mitä ostaisin. Itsenäinen ajattelu on välillä NIIN tärkeetä ja vaikeeta, että joskus saatan jumittua harkitsemaan jopa kaupan karkkihyllylle, kumman suklaapatukan ottaisin. Ihan niinku sillä olis mitään väliä loppujen lopuksi. :D

Introvertti on myös taitava kuuntelija, koska introverttiä kiinnostaa tunnepuolen asiat. Hän on hiljainen kuuntelija, joka ei varmasti keskeytä, jos joku puhuu hänelle. Voi myös luottaa, että introvertti neuvoo asioissa rehellisesti ja harkitusti ja uskaltaa sanoa rohkeasti oman mielipiteensä asioista tarvittaessa. Täytyy tosin muistaa, että introvertti väsyy paljosta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joten liian usein tai paljon jutustelu on hänelle jo psyykkisesti uuvuttavaa. Usein introvertti tosin saattaa nauttia ihan vaan toisten ihmisten jutustelun kuuntelemisesta, vaikka ei itse ottaisi keskusteluun osaa juurikaan. Itsekin olen huomannut usein istuvani tuppisuuna koulutovereideni kanssa samassa ruokapöydässä kuunnellen muiden keskustelua. Ja se on ihan ok, koska ei kaikkien tarvitse olla äänessä koko ajan.

Joskus muinoin introverttiyttä ihannoitiin, mutta kuten edellä mainitsinkin, ekstroverttiys on noussut nykypäivän ihanteeksi. Joissain maissa (Aasian suunnilla?) introverttiyttä ihannoidaan edelleen. Eikä ihme. Eikö se ole suorastaan hienoa, että on olemassa luovia, persoonallisia, itsenäisiä, rauhaa rakastavia ja ennen kaikkea asioita pohdiskelevia ja harkitsevia introverttejä? Minusta se on hienoo, että saadaan olla kaikki rauhassa erilaisia ja toteuttaa itseään parhaaksi näkemällään tavalla.

Entäs te? Tunnistitteko itsessäne samoja piirteitä, kuin introvertillä tai ekstrovertillä? Vai tunnistitko itsessäs kumpiakin piirteitä?

matelijoiden ja kalojen hoitoa

 Moii!

Mulla oli koko eilinen koulupäivä pieneläinhoitolaa ja olin taas hoitamassa matelijoita ja puhdistamasssa akvaarioita. Oli ihan kiva päivä. :) En kyllä itelle ottais akvaariota, käärmettä tai muutakaan semmosta, mutta on niitä ihan kiva hoitaa tuolla. Ne on tosi mielenkiintosia ja erikoisia otuksia. :D Otin niistä jonkin verran kuvia, joita laitan tuohon kohta ja kerron niistä vähän.

Tähän väliin sitten muita juttuja. Mullahan tuli silloin jotain kolme kuukautta sitten se repeymä vatsalihakseen. Se tuntui jo hyvinkin parantuneelta tuossa jonkun aikaa, kun kipuja ei juurikaan ollu. Nyt se paraneminen otti kuitenki takapakkia. Se on tullu uudestaan kipeeks, vaikka en mielestäni sillä mitään liian rasittavaa oo tehny. Se on yleensä ollu kipee vaan sillon, kun sitä on jännittäny tai muuten rasittanu, mutta nyt se on ollu levossakin kipee ja vähän kuumottava.

Toissapäivänä aioin polkea crosstrainerilla kymppikilsan, mutta mun vatsalihas sitten päättikin mun puolesta, että sata metriä oli riittävästi. Se sata metriäkin oli niin tuskasta, ettei tosikaan. Eilen sitten kävin koulun salilla katsomassa muiden reeniä, vaikken itse voinutkaan mitään tehdä. Saliohjaajamme, joka on sairaanhoitajaopiskelija tai joku vastaava, arveli mun kipeän vatsalihaksen tulehtuneen. Suositteli mulle sitten tulehduskipulääkettä eli buranaa kuurina ja paaaaaljon venyttelyä. On kuulemma tärkeää pitää se lihas notkeena, että se ei sitten täysin parantuessaan repeäisi ihan niin helposti. Ja onkai se venyttely varmaan jotenki sen lihaksen verenkierrollekkin ja lihaskalvolle hyväks. Vähän kyllä ärsyttää, kun taas tulee liikkumiseen taukoa. Varsinkin, kun luulin tuon lihaksen jo parantuneen melko hyvin. :( Pitää ihan oikeesti nyt antaa sen olla ja parantua tuosta tulehduksesta! Oon kyllä varsinainen mestari ollu viimeaikoina tulehduttamaan ihan kaikki saamani haavat ja muut vammat. :D

Tässä oon pyöritelly mielessä taas uutta isompaa ja syvällisempää postausta, jonka teen sitten joskus, kun kerkiän tässä lähitulevaisuudessa. Sen verran voin paljastaa näin etukäteen, että aiheena siinä tulee olemaan introvertismi eli ns. sisäänpäin suuntautuneisuus sosiaalisessa elämässä. Se on hyvin väärinymmärretty ominaisuus ihmisessä, joten ajattelin kertoa sen hyvistä puolista ja missä asioissa introvertismistä on enemmänkin hyötyä. :)

Sitten niitä otuksia! :D

Tämä ihmeellinen otus on aksolotli. Laitoin tän ekaks koska tää on vaan niin hömelön näkönen otus, että repeen aina kun nään tämän. :D

Akaattikotilot syömässä

Tää oli tosi aktiivinen otus. Rymys ahkerasti terraariossaan. Tää on siis metsäkilpikonna.

Ja tässä vesikilppari. Nää oli kyllä niin sulosia otuksia! :)

Jos muistan oikein niin nämä oli marmorirapuja. Olivat kiivenneet hassusti tuon kissakoristeen päälle.

Tämä oli minusta vaan tosi hieno koriste, joten räppäsin siitäki kuvan. :D

Jotain fisuja mitä lie en muista :D

Leopardigekko. Tämä oli suloisin kaikista <3 Gekot on aina ollu mun mielestä tosi ihania ja lutusia. :3

Meinas olla käärme hukassa. :D Tuon verran sitä näkyi, kun oli menny niin hyvään piiloon.

Vähän huonosti näkyy, mutta tässä se sama viljakäärme on ruokintaboxissa. Sain pitää tätä sylissäkin! :) Vähän kyllä pelotti ja jännitti, kun enemmän on ollu kokemusta nuiden Suomen luonnossa elävien kärmeksien kanssa kohtaamisista, eikä ne oo ollu kovin kivoja. :D Hyvin se kuitenkin meni ja se oli oikeestaan ihan jännä otus. Yllätyin, miten viileeltä se käärme tuntui iholla. Enkä voi vieläkään ymmärtää, miten ihmeessä ne osaa liikkua sillee.. luikertelemalla. :D

Siinäpä vielä lyhyen lyhyt video aksolotlista, jos se näkyy :D Tuommonen pelottava möllöttäjä se vaan oli. xD

Treenisuunnitelmia

Lunta! Mindin kanssa ulos mennessäni ilahduin, kun joka paikka oli saanu hennon lumipeitteen. Ei oo ihan niin pimeetä hämärän aikaan enää. Lisäks, sillon kun on lunta maassa niin se viileä ilma ei haittaa niin paljoo, vaan se on suorastaan virkistävää. :)

Mul on ollu jotain selittämättömiä mahakipuja nyt parina päivänä, niin jouduin taas jäämään kotiin lepäämään täks päiväks. Kai se on syksyyn kuuluvaa, että sairastelee vähän väliä. On ne kivut nyt hellittäny jo jonkun verran, että jospa se siitä menis ohi, mistä ikinä johtuikin. Huomiseen mennessä ois paras parantua, niin pääsisin takas kouluun ja salille reenaamaan! :D

Reenaamisesta puheen ollen, oon nyt viime aikoina nostanu vähän vähemmän punttia ja keskittyny enemmän aerobiseen puoleen. Tarkoituksena mulla on kohottaa yleiskuntoa, polttaa vähä rasvaa ja ennenkaikkea parantaa hapenottokykyä. Varaudun talven tuloon, että pärjään keuhkojeni kanssa, kun ensimmäiset kunnon pakkaset tulee. :D Crosstrainer on ollu ahkerammassa käytössä ja oon sillon tällön koulun nyrkkeilysäkkiä käyny hakkaamassa. Se säkin hakkaaminen tosin taitaa käydä jo anaerobisesta liikunnasta, kun siinä niin äkkiä tulee väsytettyä ihtensä. xD

Crossarilla oon tosiaan tehny tavallisesti aina noin puolen tunnin mittasia reenejä, joiden aikana oon polkenu crossarin mittarin mukaan vähintään 5 km. Nyt oon tehny useammin puolet pidempiä reenejä, eli noin tunnin ja 10 km:n mittaisia reenejä. Yks päivä tosin innostuin polkemaan 15 km, kun mp3:sta alkoi kuulumaan niin hyvää musiikkia, etten malttanut lopettaa ja oli niin hyvä fiilis. Pitäis joskus ottaa uusiks se 15 kilsaa (ja ehkä joskus vielä enemmän), kun sen jälkeen oli niin mahtava olo. Tuntui, että oisin voinu polkee vielä vaikka kuinka paljon lisää ja mulle jäi tosi energinen ja iloinen fiilis. :)

En mä sitä salia kuitenkaan aio kokonaan unohtaa, vaikka oonkin nyt innostunu tuosta aerobisesta. Aion käydä pari-kolme kertaa viikossa salilla, jotta ei kaikki lihakset surkastu kokonaan pois. Ehkä ne lihakset alkaa erottua paremmin, jos vähän sais (terveellisen verran) rasvaa pois kehosta. ;)

My baby <3

Viikonloppu, jee!

Viime viikko oli mulla navettaa koululla, niin vietin sit viime viikonloppuni lehmiä, hiehoja ja vasikoita hoitaen. Kävin sunnuntaina hakemassa Söpö-kissan kotoa koulun kissahoitolaan "lomalle". Siellä se vietti aikaansa hemmoteltavana tiistaihin. Näki sekin välillä muutakin maisemaa ku meidän pienen kaksion ja mulla oli kerrankin edes yks lemmikki vähän lähempänä, että pääsin moikkaamaan sitä koulun jälkeen. :) Eilen elikkä torstaina otin Söpön taas mukaan kouluun. Oltiin ensin teoriatunneilla, jonka jälkeen päästiin trimmaamoon loppupäiväksi. Söpö pääsi turkinhoitoon, johon kuului takkujen selvittely (yksi takku jopa löytyi :D), pesu, föönaus ja harjaus. Lähti ylimääräiset rasvat turkista ja tuli siistimpi, pehmeämpi ja komea ukko. <3 Sain olla tosi ylpee kissastani, kun se oli niin nätisti. Söpö sai paljon kehuja ulkonäöstään ja käyttäytymisestään tällä viikolla. On se vaan hyväkäytöksisin kissa ja lemmikki ikinä. :)

Söpö otti rennosti tunnilla. Sitä ei hirveesti stressannu, vaikka luokassa oli muidenkin opiskelijoiden lemmikkejä. :)

Siistitty kisu :3

Joka paikka piti tutkia, niin mitään kuvia ehdi ottaa :D

Pitää sanoo, että navettaviikolla ollessani mielipiteeni vahvistui siitä, että todennäköisemmin suuntaudun koulussa ensi vuonna pieneläimiin. Olin siitä jo melko varma, että minusta tulee pieneläintenhoitaja, mutta nyt oon siitä entistä varmempi! :D Oon ollu niin paljon enemmän tekemisissä muutenkin kissojen, koirien ja jyrsijöiden kanssa, että se tuntuu paljon luontevammalta. Osaan hoitaa niitä paremmin, koska osaan lukea niiden käytöstä ja tarpeita paremmin. Se oli jännä, miten mä jopa välillä vähän säikähtelin niitä lehmiä, kun en ollu niihin tottunu. Varsinkin yli-innokkaat hiehot, jotka teki yllättäviä säntäily- ja pukkikohtauksia kesken parsien siivouksen, oli mun mielestä jopa vähän pelottavia. :D En mä esimerkiks hevosia pelkää, vaikka nekin melko isoja otuksia on. Kai niihin on tottunu sit enemmän ja niiden käyttäytymistä osaa ennakoida paremmin. Huomasin myös, että navetalla työskentely ei sovi kovin pienikokoiselle ihmiselle. Siellä on jatkuva vaara jäädä isojen, yli puoli tonnia painavien eläinten rusentamaksi (ne kulkee vapaana pihatossa ja nehän ei väistä) ja pienenä ihmisenä ei yksinkertaisesti kykene tekemään tarpeeksi tehokkaasti joitain raskaita töitä tai yletä joka paikkaan.

Viivi on ollu tosi hellyydenkipeä, kun en ollu viime viikolla sitä juurikaan täällä hoitamassa. Sillä tais olla yhtä ikävä mua, kun mulla sitä. <3

Söpö ja Fifi nukku yks päivä näin sulosesti vierekkäin sohvalla:

Tää on ollu nyt yhtä eläinpainotteista koko postaus. :D Muuten kuulumisista voisin kertoo, että oon ihan hirveen väsyny ollu nyt ja yritän latailla akkujani tämän viikonlopun. Aion nukkua, treenata ja levätä viime viikonlopunkin edestä!

Hiuksiinkin laitoin taas lissää väriä, kun nuo puolikestovärit haalistuu niin nopeesti. Tällä kertaa laitoin ihan peruspunaista. On ihan pirtee väri ja tykkään tästäkin. Piristää mielialaa. :)