Luin joskus jollain nettisivustolla jonkun artikkelin, jossa
kerrottiin sellaisista persoonallisuuden piirteistä, kuin ekstrovertismi ja
introvertismi. Saattoi siitä olla joskus lukiota käydessänikin puhetta
psykologian tunneilla. Joka tapauksessa, nämä kaksi erilaista persoonallisuuden
muotoa ja ääripäätä on psykoterapeutti Carl Jungin luomia käsitteitä. Ne
kuvaavat ihmisen sisäänpäin- ja/ tai ulospäinsuuntautuneisuutta, eli ne
kertovat mm. erilaisista sosiaalisista piirteistä eri ihmisillä.
Ekstrovertti on ihminen, joka saa energiaa ollessaan muiden
ihmisten seurassa. Hän nauttii keskustelusta yms. kanssakäymisestä muiden
ihmisten kanssa. Ekstrovertit voivat olla hyvinkin spontaaneja
persoonallisuudeltaan, ja yleensä hyvin puheliaita. Ominaista ekstroverteille
on, että he puhuvat, ja ajattelevat vasta sitten. Ekstrovertti ei osaa olla
yksin, vaan voi ahdistua yksinolosta ja hakeutuukin mieluummin mahdollisimman
paljon muiden ihmisten seuraan. Ekstroverteillä on usein ulospäinsuuntautuneisuutensa
ansiosta laaja ystäväpiiri, eli paljon kavereita. Nyky-yhteiskunnassa, meidän
kulttuurissamme varsinkin, ekstrovertismi mielletään yhdeksi ihannepiirteistä
ihmisessä.
Jos kuvitellaan, että yleinen jaksaminen olisi akku,
introvertillä taas jatkuva muiden ihmisten seurassa oleminen ym. sosiaalinen
kanssakäyminen kuluttaisi akkua. Ladatakseen akkujaan, introvertti hakeutuu
omaan rauhaansa, pois muiden ihmisten hälinästä. Introvertin päänsisäinen
maailma on laaja, eli hän miettii paljon. Hän miettii puhumisensakin tarkkaan,
eikä välttämättä puhu lainkaan, ellei hänellä ole mitään tärkeää asiaa
sanottavana. Introvertti siis yleensä puhuu vain silloin, kun hänellä on oikeasti
jotain sanottavaa. Introvertit väärinymmärretään usein epäsosiaalisiksi, mutta
tämä ei pidä paikkaansa. Introvertillä on usein muutamia, läheisempiä ystäviä,
joiden kanssa hän nauttii syvällisistä ja pitkistä keskustelutuokioista silloin
tällöin.
Riippuu tilanteesta, kuinka nopeasti tämä kuviteltu
introvertin ”akku” tyhjenee. Oleskeleminen suurissa tapahtumissa, joissa on
paljon ihmisiä ja melua, voi kuluttaa introverttiä selvästi nopeammin, kuin
esimerkiksi pienemmän tai hiljaisemman ihmisryhmän keskuudessa oleminen.
Kaikki ihmiset eivät ole välttämättä täysin kumpaankaan
ääripäähän kuuluvia. On yleistä, että ihminen voi olla jotain ekstrovertin ja
introvertin väliltä. Itse olen tunnistanut itseni kuitenkin enemmän, ellen
lähes täysin, introvertiksi. Minulle tämän persoonallisuudenmuotoni löytäminen
oli suorastaan helpottava löytö. Jee, en oo outo! Introversio selittää hyvin
paljon, miksi olen tällainen ja miksi käyttäydyn itselleni ominaisesti.
Viime aikoina varsinkin olen huomannut, että kiireisessä
arjessa ja osan viikosta kouluasuntolassa asuessani kaipaan yksinoloa. Sitä,
kun saa olla kotona ja tehdä jotain luovaa tai yksinkertaista yksin omassa
rauhassa ja hiljaisuudessa. Introvertit tosiaan ovat yleensä luovia ihmisiä,
jotka tykkäävät ilmaista ajatuksiaan ja sisäistä maailmaansa mm. taiteellisin
keinoin. Itselläni tällaisia ilmaisun muotoja on esim tämä blogi, piirtäminen
ja valokuvaus.
Tykkään uppoutua usein myös lukemaan, pelaamaan tai
kuuntelemaan musiikkia useiksi tunneiksi ja sulkea ulkoisen, ympäröivän maailman
mielestäni. En edes pysty keskittymään, kuin syvästi yhteen asiaan kerrallaan.
Miehenikin on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että minulle on melkeimpä turha
yrittää keskustella, kun olen keskittynyt tekemään jotain. Saatan sanoa välissä
”Mitä, en kuullut? (eli en kuunnellut)”. Samalla jatkan tekemisiäni, enkä kuule
sitä vielä välttämättä toisella tai kolmannellakaan kerralla, ennenkuin lopetan
tekemiseni hetkeksi. Introvertin keskittymiselle on siis ominaista eräänlainen
flow-tila, jossa on syvästi keskittynyt ja tehokas. Jos keskittyneen
introvertin keskeyttää, on hänen vaikeampaa päästä takaisin sisälle omiin
puuhiinsa. Jatkuva keskeyttäminen on näin ollen haitallista ja saattaa jopa
ärsyttää introverttiä.
Introverttinä keskittymiseni on parhaimmillaan
yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Jos koulutehtäviä pitää tehdä
luokkahuoneessa, jossa muut keskustelee keskenään, on minun mahdotonta yrittää
keskittyä. Huomasin saman myös ollessani aikaisemmin puhelinmyyjänä. Kun
ympärilläni muut työntekijät puhuivat omia puheluitaan, oli minun hyvin vaikeaa
keskittyä omiini.
Itsenäinen tekeminen on minulle introverttinä suorastaan
nautinnollista. En myöskään kyllästy helposti ja jaksan tehdä vaikka kuinka
yksitoikkoista hommaa kerrasta toiseen ja vaikka kuinka pitkään! Tästä on
hyötyä mm. liikkumisessa ja muutenkin kuntoilussa. Kuntosalilla jaksan tehdä
kyllästymättä sarjani loppuun ja crosstrainerilla jaksan polkea kerrasta
toiseen yksitoikkoisesti ja tasaisesti pitkiäkin matkoja. Samoin esim. rullaluistelu.
Musiikkia kuunnellessanikin minulle on harvinaista ”kuluttaa kappaleet
loppuun”, koska en kyllästy niihin niin helposti.
Introvertismin ikävä puoli on se, että koska minut
ymmärretään usein väärin ujoksi ja huonon itseluottamuksen omaavaksi, esimerkiksi
narsistiset ihmiset luulevat minun olevan helppo uhri. Onnekseni olen kuitenkin
oppinut tähän mennessä jo puolustautumaan narsistisilta hyökkäyksiltä
suhteellisen hyvin. Narsisteille tuleekin usein jopa yllätyksenä, kun osaankin
puolustaa itseäni. Ei siinä, etteikö narsistien letkautukset tuntuisi aina yhtä
pahalta kenestä tahansa. Introversion ansiosta minulle onkin kehittynyt
sellainen ”narsistitutka”, että osaan tunnistaa helposti ajoissa tällaiset
ihmiset ja rauhaa rakastavana ihmisenä pyrin välttämään epämiellyttäviä
psyykkisiä konflikteja viimeiseen asti. (Paras keino tähän on välttää kyseisiä
ihmisiä! :D)
Ei ole täyttä varmuutta, kuinka suuri osa ihmisistä on
ekstroverttejä tai introverttejä. Luultavasti suurempi osa on ekstroverttejä. Koska
ekstroverteille ihmisille on luontaista tuoda itseään paljon esille,
introvertit ihmiset usein hukkuvat ekstroverttien valtamereen. Introverttien on
myös vaikeampi löytää kaltaisiaan ihmisiä, ja tuntevat joskus itsensä yksinäiseksi
ja jopa oudon erilaisiksi ekstroverttien keskuudessa. Tämä johtuu muun muassa siitä,
että ekstrovertit puhuvat asioista, jotka mieleen juolahtaa, kun taas
introvertit tykkäävät syvällisempien ja tunnepuolisten asioiden pohdiskelusta. Introverteille
tällaiset syvälliset keskuteluhetket silloin tällöin voivat olla jopa
voimaannuttavia.
En ole täysin varma, onko tämä introvertismille ominaista,
mutta muita itseäni voimaannuttavia asioita ovat myös luonto ja eläimet. Hassua,
että kun ihmisten kanssa introverttinä akkuni kuluvat, eläinten kanssa
seurustelu on minusta suurimmilta osin vain voimaannuttavaa. Kuinka hienoa
onkaan tehdä tuttavuutta lemmikkien ja eläinten kanssa ja voittaa niiden
luottamus. Rauhaa rakastavana ihmisenä rakastan myös liikkua luonnossa. Osaan
myös arvostaa eläimiä tasavertaisina elävinä olentoina, enkä kirjaimellisesti
pystyisi satuttamaan kärpästäkään. Koulun navetallakaan en ole pystynyt edes
pistämään kipu-/antibioottipiikkiä lehmälle, puhumattakaan korvamerkin
laitosta.
Omille lemmikeillekin matolääkkeen pakkosyöttäminen on minulle ihan
tarpeeksi kauheaa, mutta tietenkin välttämätön toimenpide. Yleensäkin minulla
on hyvin vahva omatunto, joka kyllä kolkuttaa helposti, mikäli havaitsen jotain
väärää tai jos itse olen tehnyt mielestäni jotain väärin.
Koska introvertit rakastavat itsenäistä ajattelua, eivät he
yleensä seuraa ”trendejä”, vaan tykkäävät olla persoonallisia ja itsenäisiä
individualisteja. Itsekin kaupassa shoppaillessani esim vaatteita en ajattele,
että ”Tää vaate on trendikäs, koska tää on merkkivaate, jota muutkin käyttää.
Ostampa tämän.” vaan ”Ompas nätti. Sopiikohan tää mun tyyliin/mulle..” ja
harkitsen välillä vähän liiankin tarkkaan, mitä ostaisin. Itsenäinen ajattelu
on välillä NIIN tärkeetä ja vaikeeta, että joskus saatan jumittua harkitsemaan
jopa kaupan karkkihyllylle, kumman suklaapatukan ottaisin. Ihan niinku sillä
olis mitään väliä loppujen lopuksi. :D
Introvertti on myös taitava kuuntelija, koska introverttiä
kiinnostaa tunnepuolen asiat. Hän on hiljainen kuuntelija, joka ei varmasti
keskeytä, jos joku puhuu hänelle. Voi myös luottaa, että introvertti neuvoo
asioissa rehellisesti ja harkitusti ja uskaltaa sanoa rohkeasti oman
mielipiteensä asioista tarvittaessa. Täytyy tosin muistaa, että introvertti
väsyy paljosta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joten liian usein tai paljon
jutustelu on hänelle jo psyykkisesti uuvuttavaa. Usein introvertti tosin
saattaa nauttia ihan vaan toisten ihmisten jutustelun kuuntelemisesta, vaikka
ei itse ottaisi keskusteluun osaa juurikaan. Itsekin olen huomannut usein
istuvani tuppisuuna koulutovereideni kanssa samassa ruokapöydässä kuunnellen
muiden keskustelua. Ja se on ihan ok, koska ei kaikkien tarvitse olla äänessä
koko ajan.
Joskus muinoin introverttiyttä ihannoitiin, mutta kuten
edellä mainitsinkin, ekstroverttiys on noussut nykypäivän ihanteeksi. Joissain
maissa (Aasian suunnilla?) introverttiyttä ihannoidaan edelleen. Eikä ihme.
Eikö se ole suorastaan hienoa, että on olemassa luovia, persoonallisia,
itsenäisiä, rauhaa rakastavia ja ennen kaikkea asioita pohdiskelevia ja
harkitsevia introverttejä? Minusta se on hienoo, että saadaan olla kaikki
rauhassa erilaisia ja toteuttaa itseään parhaaksi näkemällään tavalla.
Entäs te? Tunnistitteko itsessäne samoja piirteitä, kuin
introvertillä tai ekstrovertillä? Vai tunnistitko itsessäs kumpiakin piirteitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti