Lempinimet:
Wiiwii, Viivinen, Kurre
Tämä neiti on
vasta parivuotias chinchilla. Viivi on kasvattajalta hommattu chinchu, ja sen
mukana tuli rekisteripaperit. Sen rekisteröintinimi on Arcane Squat, mutta
kutsumanimeksi annoimme sille Viivi. Niille, jotka ei tiedä, mikä chinchilla
on: Se on jyrsijälaji, joka on luonnossa äärimmäisen uhanalainen. Ne aikoinaan
metsästettiin lähes sukupuuttoon niiden turkkien takia. Chinchilla muistuttaa
vähän pulleaa oravaa. :D Voivat elää hyvällä hoidolla jopa 20-vuotiaiksi.
Chinchillat jaetaan rodun sijasta niiden turkin värin mukaan. Standard, mitä
Viivikin edustaa, on niiden luonnollinen väri. Kaikki muut värit ovat
mutaatioita siitä.
Chinchuilla
on tosi tarkka ruokavalio. Ne syövät niille tarkoitettuja pellettejä, kuivatettua
heinää ja herkkuna olen antanut näkkäriä, mistä se tykkää tosi paljon. Joskus
olen antanut herkkuna myös pienissä määrin kuivatettuja mansikoita ja
karpaloita. Makeita herkkuja saa kuitenkin antaa vain harvoin, sillä liika
sokeri voi aiheuttaa diabeteksen. Mitään tuoretta niille ei saa antaa, koska
niillä on tosi herkkä vatsa.
Koska Viivi
on yöeläjä, se nukkuu päivät. Joskus, jos itse olen herännyt tosi aikaisin
aamulla, Viivi on saattanut olla vielä hereillä. Alkuillasta joskus
kuuden-kahdeksan aikaan se alkaa heräillä syömään ”aamupalaa”. Myöhemmin se
alkaa kurkkimaan häkistään ulos ja joskus jopa kutsuu pienellä uikutuksella
luokseen. Joskus jos en huomaa sen kutsua, se puree häkin kaltereita ja
romputtaa häkin ovea kovaan ääneen. :D Se tykkää, kun sitä silittelee ja
rapsuttelee. Sen kaulan alla on ”sweet spot”, mistä rapsuttaessa se laittaa
aina silmät kiinni ja hymyilee leveästi, kun se tykkää niin paljon.
Silloin
tällöin juoksutan sitä vapaana. Sillä on niin iso häkki ja niin paljon
liikkumatilaa siellä, ettei se joka ilta halua tulla pois sieltä, vaikka
saisikin. Se on tosi nopea juoksemaan. Siinä onkin paljon tehtävää katsoessa
sen perään, kun se juoksee vapaana. Se kerkeää joka paikkaan parissa sekunnissa
ja osaa hyppiä kevyesti metrin korkuudelle. Välillä se hyppää seinää vasten ja
ponkaisee itsensä siitä taas vauhtiin. Kun se on oikein iloinen, se hyppää
ylöspäin ja kieräyttää itseään ilmassa. Yleisesti sanotaan, että se tekee
”popcorneja”, koska se muistuttaa hieman popsahtavaa popcornia. Yleensä se
tekee niitä muutaman-pari peräkkäin. Iloisena se myös pitää pientä uikuttavaa
ääntä. Tyytyväisenä ja rauhallisena se joskus päästää sarjoittain kujerrusta
muistuttavia ääniä, millä se ilmoittaa, että sen on hyvä olla. Olen kuullut joidenkin
kutsuvan tätä ”laulamiseksi”.
 |
| Joko leikitään? |
Chinchillan
turkki on tosiaan tosi tosi pehmeä. Ihmisen yhdestä karvatupesta kasvaa joko
yksi tai kaksi karvaa. Chinchillan karvatupesta taas kasvaa noin
kahdeksankymmentä. Niillä onkin eläinkunnan pehmein turkki. Säikähtäessään tai
stressaantuneena chinchilla pudottaa karvaa, joten sitä tulee käsitellä tosi
varoen, ettei niin kävisi. Viivillä on oma kylpyamme, jossa se käy ottamassa
hiekkakylpyjä vähintään kahdesti viikossa. Niin se puhdistaa turkistaan
ylimääräiset rasvat. Turkki pysyy näin puhtaana ja hyväkuntoisena. Chinchillaa
ei saa pestä vedellä. Vahvan (oravan häntää muistuttavan) häntänsä ansiosta
sitä voi huoletta nostella hännäntyvestä tietystä kohtaa. Ei liian tyvestä,
jottei turkin ohuet karvat jää sormien väliin, eikä myöskään liian ohuesta
kohdasta liian kaukaa, koska hännänpäässä on ohuemmat luut, jotka eivät kestä
liikaa painoa. (Hännässä sillä on tosiaan paksummat ja pidemmät karvat.) Itse kuitenkin
nostelen Viiviä useimmiten ottamalla sen kämmenien päälle, jolloin se saa itse
päättää, tuleeko vai eikö. Häkkiin laittaessa lasken sen varovasti hännästä,
ettei se hyppää ja satuta itseään.
Jostain
syystä Viivi ei tykkää Fifi-kissasta yhtään. Aina kun Fifi tulee liian lähelle
sitä tai sen häkkiä (yleensä vain haistelemaan), Viivi päästää vihaisen ja
kovaäänisen varoitusäänen. Tämän seurauksena Fifi juoksee matalana pakoon. Vapaana
juostessaankin Viivi saattaa yrittää hyppiä Fifin päälle ja vähän jahdatakin
sitä. Fifi on kohdannut vertaisensa äkäsen akan. :D Söpö-kissaakaan Viivi ei
pelkää. Söpöä ei paljoa kiinnosta vaikka Viivi välillä juoksisi ja hyppisi sen
päältä. Mindi-koiran kanssa Viivi on saanut tutstua lähinnä vaan häkinrakojen
läpi haistellen. Mindi on niin isokokoinen ja pentu mieleltään, niin on parempi
pitää ne erillään toisistaan, ettei satu vahinkoja. Viivi kyllä selvästi tykkää
häkin läpi jutella Mindille, kun se välillä uikuttaakin sille ja mielellään
tulee sen luo häkin seinää vasten Mindin haistellessa häkin vieressä.
Kun Viivi
näkee pahaa unta, tai se on yksinäinen, se päästää sarjoittain haukkuvia ääniä.
Tällä äänellä se ilmoittaa, ettei kaikki ole hyvin. Jos se pitää öisin tätä
ääntä, käyn aina katsomassa, että sillä on kaikki hyvin. Kerran se oli keskellä
yötä onnistunut karkaamaan häkistään ja haukkui sohvan alla joko peloissaan tai
yksinäisyyttään. Sitten se rauhoittui, kun nostin sen häkkiinsä ja seurustelin
sen kanssa hetkisen jutellen ja silitellen sitä. Viime aikoina se on haukkunut
öisin enemmän kuin normaalisti. Luulen, että se on yksinäinen. Olenkin miettinyt, että hankkisin
sille joskus kaverin, niin sen ei tarvitsisi olla öitä yksin, kun muut nukkuu.
Chinchilla on osoittautunut muutenkin niin mukavaksi otukseksi, että toinen
sellainen olisi tosi kiva hankkia.
Kuten kaikki
muutkin lemmikkini, Viivikin osaa olla myös hellyydenkipeä. Se osaa vaatia
huomiota. Viivi osoittaa kiintymystään kerääntymällä palloksi käteni päälle ja
näykkimällä hellästi sormiani. Tuo näykkiminen ei tosiaankaan siis satu, vaan lähinnä
kutittaa. Se on chinchillojen tapa osoittaa hellyyttä tavallisesti
lajitovereilleenkin. Pienempänä Viivi usein nukahteli syliini tai sohvan
nurkkaan, mutta nykyään häkistä päästessään se ei enää malta pysähtyä juuri
hetkeksikään. :D Se on niin vilkas pieni karvapallero! Pitkän juoksutuksen jälkeen se sitten rauhoittuu syliin rapsuteltavaksi ja hemmoteltavaksi. <3
 |
| Pus pus <3 |
 |
| Sleepy, happy chinchilla :3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti