Lemmikkini: Kissat

Nyt se tulee vihdoinkin, mun lemmikkejen esittely nimittäin! Tätä oon halunnu jo kirjottaa pitkään, mut en oo jostain syystä ehtiny aikasemmin. Ajattelin kertoa kolmessa osassa. Ensin kissoista, sitten chinchillasta, ja viimeisenä nuorimmaisesta, eli koirasta. Eli nyt tässä se tulee ensimmäinen osa:

Kissat

Söpö ja Fifi on meidän pienen ja karvaisen perheen kissakaverukset. Ne on suorastaan erottamattomat ystävykset. Ne syö, leikkii, nukkuu ja käy jopa hiekkalaatikolla joskus yhdessä. Sohvalla tai sängyllä nukkuessaan ne makaa yleensä joko samassa asennossa kuin toinen, tai sitten peilikuvana toisistaan. Ja tietenkin toisissaan kiinni tai ainakin hyvin lähellä toisiaan. <3

Söpö kerkes olla mulla jo muutaman vuoden ennen kuin otin Fifin sille kaveriksi. Se oli ehkä paras päätös ikinä. Söpö tuntui saavan lisävirtaa leikkiessään pienen ja virkeän pennun kanssa ja se lisävirta ei tunnu loppuvan vieläkään. Tuntuu aina yhtä mukavalta katsoa kun ne kaksi leikkii yhdessä ja juoksee rallia ympäri kämppää ilosena. Suloisinta on, kun ne nuolee joskus toistensa turkkeja. :)

Kerron vielä erikseen kummastakin!

Söpö

Lempinimet: Söpöliini, Söpötti, Söpötski (vähän niinku venäläisittäin :DD), Söpsö, Pöpsö, Pösö, Pösötti, Höpö, Höpöliini.. Ja näitähän riittää. Rakkaalla lapsella monta nimeä, vai miten se oli.

Sain Söpön muistaakseni kesällä 2002. Olin vasta ala-asteikäinen ja menossa kolmannelle luokalle. Nopeasti laskettuna tällä kisulla on ikää jo 13 vuotta. Söpö on kulkenu mun rinnalla siis jo pitkän aikaa. Ollaan nähty ja koettu yhdessä paljon ja kasvettu yhdessä isoiksi.

Söpö on kiltti, sosiaalinen ja symppis. Se on ehkä sisäsiistein kissa ikinä. Kun asuttiin vielä mun vanhempien luona, joku oli epähuomiossa laittanu olohuoneen oven yöksi kiinni niin, että Söpö oli jääny olkkariin. Se ei ollu päässy koko yönä hiekkalaatikolle, niin se oli tehny tarpeensa kukkaruukkuun! :D Söpö on myös tosi hellyydenkipeä. Se kyöhnää aina puskemassa ja tunkee syliin joka välissä. Sitä vois silitellä vaikka koko ajan jos jaksais. Jos mennään Söpön kanssa käymään jossain kylässä, missä on paljon ihmisiä, niin se varmasti kiertää kaikki ihmiset läpi ja pyytää kaikilta silityksiä. Se tykkää ihan kaikista ihmisistä ja tulee jopa toimeen muidenkin kissojen kanssa. Söpöstä on tullut oikea alfauros, jota muut kissat seuraa. :D

Söpön rodusta ei ole tarkkaa tietoa. Siinä on varmaan monia rotuja sekaisin. Vähän aikaa sitten vasta huomasin, että Söpön otsassa on nähtävissä Maine Coon-rodulle ominainen kaarevaa M-kirjainta muistuttava kuvio. Luulisin, että Söpössä olisi vähän kyseistä rotua. Se selittäisi sen ison koon ja hyvän luonteen. Omasta mielestäni Söpö siis ei ole mitenkään isokokoinen, mutta monet muut ovat sitä sanoneet. Jotkut ovat luulleet meidän liikkuessa ulkona Söpöä jopa ensin koiraksi.

Tässä ja kaks kuvaa ylöspäin niin näkyy hyvin tuo M-kirjain otsassa. Mies mun vieressä sanoo, että se on mäkkärin logo xD

Tämä karvaturri rakastaa ulkoilua. Joskus käytän sitä ilman valjaita, joskus valjaiden kanssa. Aina kuitenkin vahdin sen ulkoilua, ettei se höpsö tee mitään tyhmää, kuten kävele auton alle. Se kulkee aina mun mukana ja jos se jää jonnekkin haistelemaan tai syömään heinää, niin se tulee kutsusta luokseni. Söpö maukuu normaalisti tosi harvoin, mutta ulos halutessaan se maukuu. Ulkona ollessaan se myös maukuu, ikään kuin kiittäen sinne pääsystä. Ulkona se tykkää kävellä nurmikolla, maistella heinää (vitsailen aina, että se laiduntaa :D) ja raapia puita. Välillä se käy aina puskemassa minua ja sitten jatkaa taas touhujaan. Se tykkää ulkoilusta niin paljon, että se yrittää melkein joka kerta tulla mukaani, kun lähden käyttämään koiraa ulkona.

Mun ja Söpön välille on vuosien aikana kehittyny ihan omanlainen side. Tuntuu, että se huomaa aina jos oon esim. surullinen tai stressaantunu. Silloin se tulee lohduttamaan mun vierelle. Se hyrrittää (kehrää) rauhoittavasti, puskee kevyesti päällään ja saattaa nuolaista otsaani tai nenääni. Samalla tavoin se myös joka ilta tulee nukuttamaan minut ja jää joskus itsekin siihen nukkumaan.

Söpö on aina se, joka seuraa mua kotona ihan koko ajan. Se istuu mun viereisessä tuolissa, kun syön keittiössä. Se tulee mun syliin, kun katson sohvalla telkkaria. Se istuu tai makaa tietokonepöydällä ja kävelee vahingossa joskus näppäimistöllä, kun istun koneella. Se tosiaan myös nukuttaa mut illalla. Se on jopa mun mukana aina, kun pesen hampaita. Se nousee pytyn kannen päälle, nostaa etutassut lavuaaria vasten ja katselee, mitä teen. :D

Ikäähän Söpöllä alkaa jo olla sen verran, ettei se enää ole yhtä ketterä, kun se oli pienempänä. Joskus huvittaa ja säälittää yhtä aikaa, kun se kompuroi mm. könytessään raapimapuuhunsa. Lelun perässä tai Fifin kanssa juostessaan siinä taas ei huomaa minkäänlaista kömpelyyttä. Leikkiminen pitää siis sen nuorekkaana! 

Söpö on mun elämäni mies. :)) <3

Fifi

Lempinimet: Apina, Pikku-Ilves, Äkänen Akka

Olen sanonut monesti, että Fifi on ikipentu tai minikissa. Söpöön verrattuna se on niin pieni, että se näyttää aina pentukissalta, vaikka onkin jo seitsenvuotias. Hankin Fifin vuonna 2008. Tiesin tarkalleen, millaisen kissan haluan toiseksi kissakseni ja Fifi oli juuri sellainen: siro tyttökissa, maatiainen ja värikin oli juuri sellainen, mitä olin miettinyt.

Fifin luottamus oli hieman haastavampi saada kuin Söpön. Se on aina ollut niin herkkä ja arka kissa, että sen luottamuksen saa vain ne, jotka osaavat käsitellä sitä oikein. Fifi pelkää vieraita. Jos meillä käy vieraita kylässä, se menee piiloon, eikä sitä usein näe, ennen kuin vieraat ovat lähteneet.

Vaikka Fifi on arka, on se myös hellyydenkipeä. Koska se luottaa minuun, se uskaltaa kyöhnätä minussa kiinni samalla tavalla kuin Söpö. Fifi puskee päänsä sijaan koko vartalollaan selkä kyyryssä ja heristäen häntää. Fifi maukuu paljon minun seurassani. Se maukuu kun se kaipaa huomiota, haluaa ruokaa, kun se on villi tai kun sillä on vaan tylsää.

Fifi saa öisin usein jotain ihmeellisiä villikohtauksia. Se maukuu ja mouruaa ja juoksee ympäriinsä. Välillä se käy hakemassa lisävauhtia juoksemalla sängyn ja minun päältä. Yritäppä siinä nukkua. :D Sillä on myös tapana joka yö avata välieteisen ovi. Kuuluu aina se sama rompsahdus, kun Fifi hyppää ovenkahvaan roikkumaan ja aukaisee oven. Ulko-oveen se ei kuitenkaan ole ikinä koskenut, eikä se sitä auki saisikaan, koska se on aina lukossa. Tämän ovien aukomisen ja mölyämisen takia se on saanut lempinimen Apina. Se myös kiipeilee ja könyää joka paikassa. Fifin lempikiipeilypaikkoja on kenkäkaapin päällinen, vaatekomerot ja niiden päälliset ja tietenkin kissojen oma kiipeilyteline. Fifi tykkää tunkeutua aamuyöstä joskus peiton alle nukkumaan. Sinänsä se on tosi suloista, että se pyrkii lämpimään ja lähelle, mutta kun se saattaa käydä kynsillä joskus mun varpaisiin kiinni, jos heiluttelen niitä unissani. Auts! Siihen herää varmasti. :D Jos se ei tuu peiton alle nukkumaan, niin sit se tulee mun mahan päälle.

Fifi on ollu pari kertaa pahemmin sairas. Molemmilla kerroilla oli ongelmia virtsateiden kanssa. En ymmärrä mistä ne sille tuli, koska Fifi kuitenkin juo paljon vettä ja elää muutenkin terveellisesti. Kun se oli kipee, niin se pissiä suihkautteli vähän minne sattuun, jopa mun jaloille. En tiedä, oliko sillä vaikeuksia pidätellä, vai yrittikö se vaan kertoo, että kaikki ei oo kunnossa. Onneks molemmilla kerroilla saatiin kuitenkin parannettua se lääkekuurin tai kahden sellaisen avulla. Toivottavasti ei tartte sitä kokea enää uudestaan. Eläinlääkäri kutsui Fifiä lempinimellä Pikku-Ilves, mikä oli minusta aika sopivasti sanottu. Se tosiaan muistuttaa vähän ilvestä pienen pienten korvatupsujensa ja värityksensä puolesta.

Arkuudestaan huolimatta Fifi osaa puolustaa itseään. Sitä ei passaa ärsyttää, koska sillä on ne pirun terävät kynnet. Koirakin sai tässä vähän aikaa sitten kokemusta Fifin kynsistä, kun ei osannu lopettaa ajoissa sen härkkimistä. Äkkipikaisuutensa takia kutsun Fifiä välillä Äkäseks Akaks. Säikähtäessään ja peloissaan Fifi saattaa myös vahingossa raapia. Kerran, kun yritin pestä sen turkkia puhtaaks, se säikähti suihkua, raapas mulle ison haavan jalkaan, katkas mun kaulakorun ja repi suihkuverhon alas. Fifi pitää sen turkista kuitenkin yleensä niin hyvää huolta, ettei sitä onneks tartte pestä usein. Matolääkkeiden antaminen sille on myös tosi vaikeeta, kun se rimpuilee ja huutaa kuin riivattu. Ne äänet on oikeesti kuin suoraan Manaajasta. :DD Lääkkeiden antamisen jälkeen se kuitenkin palaa heti takaisin entiselleen ja alkaa pesemään itseään, niinku mitään ei ois tapahtunukkaan.

Normaalisti Fifi on kuitenkin hieno ja herkkä neiti. Sen liikkeet on tosi tyttömäisiä ja siroja ja se on tosi kevyt ja niin hirmusen pieni. Koska se on niin herkkä, sitä täytyy lähestyä varovasti tai antaa sen itse tulla luo. Fifi tietää rajansa ja niitä täytyy kunnioittaa. Se on minun höppänä pikku apina. <3